Viime viikonloppuna Paippisissa käydessäni toin mukanani muovikassillisen omenoita, joista tein viikolla omenasosetta, omenapaistosta sekä omenapiirakan. Tänä vuonna meidän omenapuumme tuottivat vain muutaman omenan, kun viime vuonna suurimman omenapuun sato oli niin runsas, että puristutimme siitä Sipoon Mehuasemalla kolmisenkymmentä litraa tuoremehuakin.

Löysin kiinnostavan omenasoseohjeen netistä. Omenat pestiin, siemenkodat ja huonot kohdat poistettiin ja omenanpalat pantiin kattilaan, johon lisättiin hieman vettä. Omenat keitettiin kypsiksi, minkä jälkeen kattilaan lisättiin sokeria ja seos hienonnettiin sauvasekoittimella sileäksi. Sen jälkeen kattila pantiin 225-asteiseen uuniin ja pidettiin siellä pari tuntia välillä sekoitellen. Tämän uunikäsittelyn ansiosta omenasoseesta tuli kullanruskeaa ja siihen tuli hieman kinuskinen, erittäin mukava maku. Kun olin ottanut kattilan uunista ja nostanut tiskipöydälle, päätin viedä sen terassille jäähtymään. Tartuin ajatuksissani kattilan tulikuumiin kädensijoihin ilman pannulappuja. Sen jälkeen liotin palaneita käsiäni kylmässä vedessä varmaan parikymmentä minuuttia, mikä auttoikin niin, että pahin kipu hellitti muutamassa tunnissa. Vielä on muutama rakkula käsissä, mutta muuten kädet ovat parantuneet.

Keräsin jo kolmannen kantarellisadon etupihan metsäsaarekkeelta. On aikamoinen ihme, että siinä yhdessä paikassa niitä kantarelleja kasvaa, kun niitä ei löydy edes lähimetsistä. Syksyllä tekee aina myös mieli tehdä ruokaa syksyn sadosta, vaikka se ei olekaan omassa maassa kasvanutta. Punajuuripihvejä olen tehnyt sekä myskikurpitsakeittoa. Myskikurpitsoita on vielä jäljellä pari kappaletta, joten ainakin toisen kerran tehdään siitä keittoa ja ehkä vielä jotain muutakin.

Torstaina Martti tuli äidin ja isän kanssa Söderkullaan ja Antti ja minä kävimme heidän kanssaan lounaalla Willa Söderissä. Jarkkokin ehti lounastamaan meidän kanssamme, vaikka hänellä olikin kova kiire, kun hän oli toiseksi viimeistä päivää töissä Arlassa, josta hän oli siirtymässä töihin Nesteelle. Willa Söderin lounaat ovat edelleenkin hyvätasoisia. Kympillä saa raikkaita salaatteja salaattipöydästä ja hyvän lämpimän pääruoan, joka torstaina oli lohta ja yrttikastiketta. Lohi oli jätetty sopivan mehukkaaksi ja kastike oli hyvää.

Torstai-iltana Antti oli herraseurassa entisten pekemalaisten kanssa Suomenlinnassa muistelemassa Suomen petrokemian teollisuuden syntyä ja Pekeman muovitehtaan alkuaikoja. Paikalla oli lähes koko käynnistyksen aikainen insinöörikunta. Minä oli Ritvan kanssa jatkamassa yhteistä kuvakirjaprojektiamme.

Perjantaina hain Rianan koulusta ja menimme yhdessä Näsin Kartanon galleriaan katsomaan nuoren, 24-vuotiaan kuvataiteilija David Popan "Visions"-näyttelyä. Näyttelyn esittelyssä sanotaan: "Maalauksissaan David Popa keskittyy ihmismieleen. Yksilön sielunelämää tutkivat teemat käsittelevät yksilön sisäistä dialogia, alitajuntaa ja itsensä toteuttamista. Tuloksena on usein sisäänpäin kääntyneet henkilöhahmot, jotka eivät ole sidottuja  aikaan ja paikkaan."

Popan teokset ovat puhuttelevia, tasapainoisia ja kauniita, sellaista nykytaidetta, jota katselee mielellään ja jonka katsomisesta tulee hyvä mieli. Tätä mieltä olimme sekä Riana että minä. Keskustelimme galleristi Hanna-Kaarina Syrjäläisen kanssa näyttelyn teoksista, ja hän totesi haluavansa esitellä juuri tällaista kaunista ja puhuttelevaa taidetta. Hän kertoi nyt jo kuolleen taiteilijaystävänsä Laila Pullisen aikanaan sanoneen, että maailmassa on niin paljon rumaa ja pahaa, että taiteen pitää olla kaunista.

Popa käyttää maalauksissaan spray-maaleja, öljymaaleja, akryylimaaleja sekä lehtikultaa. Hän on New Yorkista kotoisin ja asuu nykyisin Suomessa suomalaisen vaimonsa kanssa. Hänen vaimonsa vanhemmilla on kesämökki Viitasaarella, ja sinne jonnekin metsään Popa teki kaksi suurta taideteosta. Nämä mystiset teokset ihmetyttivät suuresti paikallisia asukkaita, kunnes saatiin selville, kuka ne oli tehnyt.

Kävimme Rianan kanssa katsomassa myös Porvoon Taidetehtaan tämänhetkisiä näyttelyitä, jotka eivät suuresti meitä innostaneet. Kävimme juomassa cappuccinon ja mehun Taidetehdaan Coffee Housessa, ja valokuvasimme Porvoota Näsinmäeltä ja vanhan sillan tienoilta.

 

Kuvissa David Popan maalaukset.