Luin tänään loppuun äidiltä lainaamani Johanna Vesikallion kirjoittaman kirjan Lillan. Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Kirja kertoo ensi huhtikuussa 80 vuotta täyttävästä Elisabeth Rehnistä, josta tuli Suomen ensimmäinen naispuolustusministeri, presidenttiehdokas ja kansainvälisen kriisinhallinnan ja ihmisoikeuksien asiantuntija. Elämäkerrassa kerrotaan paitsi Elisabeth Rehnin saavutuksista politiikassa, myös hänen muista elämänvaiheistaan.

DSC04787a.jpg

Lillan perustuu Johanna Vesikallion tekemiin haastatteluihin, joissa Elisabeth Rehnin lisäksi hänen perheenjäsenensä; lapset, lastenlapset ja sisaret sekä työtoverinsa ja ystävänsä Suomessa ja ulkomailla kertovat Elisabethista. Kun kirjaa alettiin tehdä, Elisabeth Rehnin vaatimuksena oli, että erityisesti niitä henkilöitä on haastateltava, jotka ovat rankasti häntä kritisoineet ja jotka eivät ole häntä arvostaneet. Kirjan esipuheessa Elisabeth Rehn toteaa, että ”Sitä saa mitä tilaa, enkä voi teeskennellä, etteikö osa kritiikistä olisi mieltäni pahoittanut.”

”Mikään ei ole mahdotonta, vaan kaikki on mahdollista, kirjoitti 8-vuotias Elisabeth pikkulottakirjaansa tunnuslauseekseen.” Siihen hän on vahvasti uskonut koko elämänsä ajan toimiessaan eri tehtävissä Suomessa ja maailmalla sekä myös yksityiselämässään. Elisabethilla on kaksi vanhempaa sisarta ja lapsena hän oli isän tyttö. Isä toimi muun muassa Tuusulassa kunnanlääkärin viransijaisena, jolloin Jean Sibeliuskin oli hänen potilaansa. Tallessa on vielä kirje, jonka Sibelius lähetti kieltolain aikaan lääkärilleen: ”Arvoisa herra tohtori, voisitteko ystävälllisesti soittaa reseptin Kirkkonummen apteekkiin (apteekkari Haglund), neljä pulloa viskiä.” Sibelius oli kirjeen lähettäessään Robert Kajanuksen huvilalla Upinniemessä. Elisabeth kertoo, että hänen isänsä toteutti pyynnön, mistä hänelle tuli hirveät tunnontuskat, koska hän arveli, että viskille oli jokin muu tarve kuin esimerkiksi flunssa.

Elisabethin lapsuusaikana hänen isänsä työskenteli Mäntsälän kunnanlääkärinä. Perheen yhteinen kieli oli ruotsi, mutta tytöt puhuivat keskenään suomea. He myös aloittivat koulunsa tavallisessa suomenkielisessä koulussa. Kansakoulun jälkeen Elisabeth siirtyi Kauniaisiin ruotsinkieliseen yhteiskouluun, jolloin hän asui oppilaskodissa. Päästyään ylioppilaaksi Elisabeth hakeutui opiskelemaan Hankenille. Elisabeth oli tutustunut Ove Rehniin jo oppikouluaikana ja he opiskelivat myös yhtä aikaa Hankenilla. Heidät vihittiin lokakuussa 1955 Mäntsälässä. Lapsia syntyi neljä. 1960-luvulla Elisabeth oli Suomen ensimmäinen Tupperware-myyjä ja siinä työssä hän ansaitsi hyvin.

Maaliskuussa 1979 Elisabeth aloitti työskentelynsä kansanedustajana. Tammikuussa 1980 perheyhtiö Oy Rehn Trading Ab meni konkurssiin. Perhe asui silloin Kauniaisissa ja koti oli kiinnitetty lainoja vastaan lipputankoa lukuunottamatta, joten se menetettiin. Myös Kirkkonummen Hilassa oleva kaunis valkotiilinen vapaa-ajan koti menetettiin vuonna 1982. Vuonna 1993 Teemu ja Sirpa Selänne perheineen ostivat tämän talon. Rehnien ystävät olivat aikaisemmin ostaneet Rehneiltä tontin, jossa oli ränsistynyt mökki vuodelta 1918, jossa ei ollut juomakelpoista juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Ystävät tarjosivat tätä asuntoa Rehneille, jotka muuttivatkin sinne.

Elisabeth Rehn pääsi vuonna 1983 toiselle kansanedustajakaudelle korkealla äänimäärällä, ja kolmannelle kaudelle vuonna 1987, jolloin hän oli yksi Uudenmaan vaalipiirin ääniharavista. Kun Christoffer Taxell vuonna 1990 siirtyi Partekiin ja jätti Holkerin hallituksen ja puolueen puheenjohtajuuden, Elisabeth Rehnille tarjottiin puolustusministerin paikkaa.

Elisabeth Rehn oli Ruotsalaisen Kansanpuolueen presidenttiehdokkaana sekä vuoden 1994 että 2000 presidentin vaalissa. Vuoden 1994 vaalista muistissa on vieläkin television Tuttu juttu -ohjelma, jossa Martti ja Eeva Ahtisaari esiintyivät rentoina ja positiivisina ja voittivat kisan, kun taas Elisabeth ja Ove Rehn eivät olleet ollenkaan edukseen. Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi. Pian vaalien jälkeen Elisabeth Rehn sairastui paksunsuolensyöpään. Vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen hän jälleen sairastui, nyt rintasyöpään.

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995 ja Elisabeth Rehn valittiin europarlamentaarikoksi. Elisabeth Rehn on toiminut monissa erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa ihmisoikeusraportoijana Balkanilla ja Women, War and Peace -hankkeessa. Elisabeth Rehn on ollut monissa hengenvaarallisissa tilanteissa maailmalla matkatessaan. Yksi hengenvaarallinen tilanne oli myös se, kun kyykäärme puri häntä jalkaan omalla kotipihalla.

Lillan. Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä on kiinnostava kirja paitsi Elisabeth Rehnistä, myös Suomen lähihistoriasta ja poliittisesta elämästä. Elisabeth Rehnistä syntyy kuva julkisuudessa viihtyvästä, rohkeasta ja itsepäisestäkin henkilöstä, jolle perhe ja läheiset ihmiset ovat hyvin tärkeitä.