P1110758.JPG

 

Miika Nousiaisen romaani Juurihoito (2016, 334 sivua) kertoo kahdesta veljeksestä, toinen on Pekka, copywriter ja toinen häntä kymmenisen vuotta vanhempi Esko, hammaslääkäri. Pekka ja Esko vaihtelevat kirjan kertojina. Jotkut kirjaa arvioineet ovat todenneet, että kirjan nimi tarkoittaa sekä hammaslääkärin tekemää juurihoitoa että ihmisten omien juurien hoitamista, ja niinhän kirjassa tehdäänkin.

 

Veljekset tapaavat, kun Pekan hammasta särkee ja hän tarvitsee hammaslääkäriä ja tulee Eskon vastaanotolle. Pekalla ja Eskolla on sama harvinainen sukunimi, Kirnuvaara. Pekka alkaa kysellä Eskon sukujuurista ja vähitellen paljastuu, että Pekka ja Esko ovat saman isän, Onni Kirnuvaaran, poikia.

 

Pekka Kirnuvaara on juuri eronnut vaimostaan Tiinasta, ja ero on ollut vaikea. Heillä on kaksi yhteistä lasta. Esko on perheetön ja kaavoihinsa kangistunut vanhapoika, jonka ainoa kiinnostuksen kohde ovat ihmisten hampaat ja niiden hoitaminen. Veljekset ovat yhdennäköisyydestään huolimatta luonteiltaan hyvin erilaisia.

 

Pekka haluaa saada tietoa isästään, joka on poistunut poikansa elämästä pojan ollessa kolmevuotias. Pekka saa myös Eskon innostumaan isän etsinnästä ja niinpä veljekset lähtevät etsimään Onnia. Matka alkaa Lieksasta ja jatkuu sieltä Ruotsiin Södertäljeen, Thaimaahan ja Australiaan. Matkalta Pekka ja Esko löytävät uusia sisaruksia, Onni Kirnuvaaran jälkeläisiä.

 

Tarina on sujuvasti kerrottu, se on paikoin hyvin hauska. Siinä käsitellään kuitenkin myös vakavia asioita, kuten perheenjäsenten ja yleisemminkin ihmisten välisiä suhteita. Myös siirtolaisuutta käsitellään tarinassa monipuolisesti. Kirjan loppu on hyvin seesteinen. Luin kirjan joskus viime vuoden loppupuolella ja pidin siitä.

 

P1110759.JPG

 

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitetään parhaillaan näytelmää Juurihoito, joka perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin. Tämän kevään esitykset ovat loppuunmyytyjä, mutta ne jatkuvat syksyllä.

 

Näytelmän alussa todetaan: ”Elämässä on kolme suurta kysymystä: Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko?” Näihin kysymyksiin haetaan vastausta myös tässä näytelmässä, samoin kuin romaanissakin. Kävimme Antin kanssa katsomassa näytelmän eilen.

 

Näytelmään on koottu pääosin kaikki romaanin tapahtumat ja siitä syystä näytelmän kerronta etenee lyhyestä katkelmasta toiseen. Tästä syystä myös henkilöt jäävät pinnallisemmiksi kuin romaanissa. Hammaslääkäri Esko Kirnuvaaraa esittävä Markku Maalismaa on huippuhyvä roolissaan ja hän onkin koko näytelmän kantava voima.

 

Oli kiva katsoa näytelmä, kun kirja oli luettu aikaisemmin. Esitys oli useimmista nykynäytelmistä sillä tavalla poikkeava, että siinä kerrottiin alusta loppuun asti loogisesti etenevä tarina. Esitys nauratti ja välillä myös melkein itketti eli kosketti, vaikka tarina ja sen henkilöt eivät kovin syvällisiä olleetkaan.

 

Tänään perjantaina aamukahdeksalta minullakin sitten oli hammaslääkärin vastaanotto. Ei tosin juurihoito, mutta muutama viikko sitten irronneen, vuosia sitten juurihoidetun hampaan kruunun kiinnitys ja hampaiden tarkastus. Puudutusta ei tarvittu enkä minä kovin helposti siihen suostukaan, koska paksujen puudutuspiikkien tunkeminen ikeniin on monin verroin vastenmielisempää kuin pieni vihlonta hammasta porattaessa. Hammaslääkäri Esko Kirnuvaara tosin oli tarinan alussa sitä mieltä, että aina kannattaa puuduttaa ja että tunteensakin on hyvä puuduttaa.