P1240587 (3).JPG

Sigrid Schauman: Porvoon tuomiokirkko, 1956.

Villa Gyllenbergissä Kuusisaaressa on ollut maaliskuun loppupuolelta lähtien näyttely Sigrid Schauman - Taide tunteiden kuvana, joka päättyi sunnuntaina 4.8. Näyttelyssä oli esillä nelisenkymmentä Sigrid Schaumanin maalausta ja se oli laajin hänen elämäntyötään esittelevä näyttely. Sigrid Schauman (1877–1979) eli 101-vuotiaaksi, ja hän ehti toimia taiteilijana lähes 70 vuotta ja taidekriitikkona 30 vuotta. Hänen hautansa on Näsinmäen hautausmaalla Porvoossa, jossa on myös hänen isoveljensä Eugen Schaumanin hauta. Eugen Schauman oli 29-vuotias, kun hän vuonna 1904 ampui Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja heti sen jälkeen itsensä.

Koska halusin nähdä tämän Sigrid Schaumanin taiteen näyttelyn, oli syytä tehdä se tämän viikonlopun aikana, siis lauantaina, koska sunnuntaille oli suunniteltu jo omat menonsa. Moni muukin oli päättänyt käydä katsomassa tämän harvinaisen näyttelyn Villa Gyllenbergissä, joka on avoinna ainoastaan keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Yhden aikaan jonoa oli ulos asti ja kymmenen minuuttia meni jonottaessa. Opastus Sigrid Schaumanin taiteeseen oli juuri alkanut ja jäin kuuntelemaan opasta, joka kertoi Schaumanin taidekriitikon ja taidemaalarin urasta. Schauman maalasi erityisesti väreihin ja valoon keskittyviä maisemia pääasiassa Suomessa, Ranskassa ja Italiassa, alastontutkielmia sekä omakuvia. Maisemamaalauksille on tyypillistä voimakas vihreä väri, alastontutkielmat ovat herkillä väreillä maalattuja ja omakuvat ovat kaunistelemattomia.

 

P1240578 (3).JPG

Sigrid Schauman: Omakuva, 1903.

Viime hetkellä menimme myös katsomaan Järvenpään teatterin kesäteatteriesitystä Rakkautta Aholassa, lauantaina oli nimittäin sen viimeinen esitys. Kun tulin Villa Gyllenbergin näyttelystä, ajoin Sipoon seurakuntatalolle Nikkilään, jonne Antti tuli kotoa. Jätin autoni sinne odottamaan sunnuntaita ja jatkoimme Antin autolla Järvenpäähän.

Rakkautta Aholassa -näytelmän oli käsikirjoittanut Eppu Nuotio ja sovittanut ja ohjannut Tiina Brännare, musiikin oli säveltänyt Altti Uhlenius. Näytelmä kertoo Juhani Ahosta ja hänen rakkauksistaan; Elisabeth Järnefeltistä, Aino Järnefeltistä (myöhemmin Sibelius), vaimosta taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtista ja Vennyn siskosta Tillystä, johon Juhani Aho rakastui ja jonka kanssa hän sai lapsen. Näytelmässä nähdään myös muita Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäseniä; Jean Sibelius, Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä näiden vaimot.

 

20190803_155014.jpg

Rakkautta Aholassa -näytelmän alkua odotellaan.

Eppu Nuotio kirjoittaa näytelmän käsiohjelmassa muun muassa, että "Olen aina kirjoittanut naisista ja niin myös Rakkautta Aholassa marssittaa näyttämölle paitsi Juhani Ahon, myös hänen naisensa. Sillä jokainen heistä jätti jälkensä kirjailijaan, tiesi hän sitä itse tai ei."

On aika yllättävää, että kaikki taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin elämästä kertovat esitykset, jotka olen nähnyt, ovat olleet poikkeuksellisen koskettavia ja hienosti kerrottuja. Niin oli Rakkautta Aholassakin, jonka pääosien esittäjät Tommi Kolehmainen Juhani Ahona ja Annu Kajanne Venny Soldan-Brofeldtina olivat rooleissaan hyvin uskottavia. Syyskuussa 2011 näin Teatteri Avoimissa Ovissa näytelmän Raudanluja rakkaus, joka on edelleenkin yksi vaikuttavimmista koskaan näkemistäni teatteriesityksistä. Kyseisenä vuonna juhlittiin Juhani Ahon syntymän 150-vuotisjuhlaa ja silloin hänen elämästään ja elämäntyöstään kerrottiin monin eri tavoin. Myös kahdeksanosainen televisiosarja Venny vuodelta 2003 oli hyvin tehty ja kiinnostava. Katsoin sen aikanaan televisiosta ja nyt, kun se on Yle Areenassa, aloin katsoa sitä uudestaan.