J-F:llä ja Hilkalla oli asioita Martignyyn ja minä lähdin heidän mukaansa ja menin siksi aikaa, kun he olivat asioilla, Fondation Pierre Gianadda -säätiön taidemuseoon. Tällä hetkellä siellä on esillä sveitsiläisten taiteilijoiden töitä pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Näyttelyn taiteteokset ovat vuonna 1924 syntyneen Bruno Stefaninin keräämiä. Hän on koonnut 50 vuoden aikana kaikkien aikojen suurimman sveitsiläisen taiteen kokoelman. Aluksi hän teki tätä keräilyä yksityisesti, mutta pääosin kokoelma on kerätty hänen toimiessaan vuonna 1980 perustetun taide-, kulttuuri- ja historiasäätiön presidenttinä. Edelleenkin Bruno Stefanini, joka pitää itseään sveitsiläisen taiteen ja kulttuurin perinnön suojelijana, tukee aktiivisesti säätiön toimintaa ja ostaa sellaisia sveitsiläisten taiteilijoiden töitä, jotka ovat vaarassa tulla myydyiksi ulkomaille.

Säätiön 8000 taideteoksesta ja suuresta määrästä muita taideaarteita näyttelyssä on esillä 150 taideteosta ja historiallista näyttelyesinettä. Näyttelyn maalausten pääteemoina ovat maisema-, historia-, muotokuva ja alastonmaalaukset sekä symbolismi. Eniten on esillä Albert Ankerin, Ferdinand Hodlerin, Felix Vallottonin ja Giovanni Segantinin töitä. Yksi näyttelyn erikoisuus on 15 miljoonaa vuotta vanha, suurin ja painavin Sveitsistä löydetty kristallirykelmä, joka painaa 1150 kiloa.

Museossa on myös Louis ja Evelyn Franckin taidekokoelma, jossa on muun muassa Pablo Picasson, Vincent van Goghin ja Paul Cesannen töitä. Museon ympärillä on veistospuistoalue, jossa on tunnettujen kuvanveistäjien taideteoksia.

Oli kiinnostavaa nähdä sveitsiläistä taidetta, jota kovin usein ei näe. Fondation Pierre Gianaddan taidemuseossa on vaihtuvia näyttelyitä, ja siellä on ollut esillä kaikkien maailman tunnetuimpien taiteilijoiden taideteoksia. Olen usein Sveitsissä matkaillessani käynyt siellä katsomassa taidetta.

Martignysta päätimme jatkaa matkaa Valais’n kantonin pääkaupunkiin Sioniin. Siellä pääsin jälleen kiipeämään vuoren rinnettä, kun menimme katsomaan 1300-luvulla rakennetun Tourbillonin linnan raunioita. Ylhäältä oli komeat näkymät Sionin kaupunkiin ja ympäröivään maaseutuun sekä Rhone-joelle. Joimme kahvit kaupungin keskustassa ja teimme pienen kävelykierroksen. Sää oli pilvinen ja hieman satelikin, mutta ei niin paljon, että se olisi meitä häirinnyt. St-Mauricessa kävin ostamassa suklaata kotiin vietäväksi, minkä jälkeen söimme raclettea ja ohjelmassa oli illalla vielä Hilkan ja J-F:n kanssa paikallisen teatteriryhmän esittämä ranskankielinen näytelmä Un Fil à la Patte, jonka suomenkielistä nimeä en tiedä. Olihan se mielenkiintoinen kokemus yrittää pysyä kärryillä nopein kääntein etenevän komedian juonesta, kun kieli kuitenkin oli aika vieras eikä kaikkea ymmärtänyt. Näytelmän päätyttyä näyttelijät tarjosivat katsojille kuohuviiniä.