Villa Kokkonen sisäänkäynnin puolelta.

Jonkin verran aikaa oli vierähtänyt meidän edellisestä käynnistämme taiteilijakoti Villa Kokkosessa, mutta sunnuntaina päätin käydä siellä tapaamassa talon isäntäväkeä Elinaa ja Anttia, jotka ovat kertoneet lopettavansa työnsä taiteilijakodissa. Syynä on se, että Järvenpään kaupunki oli ilmoittanut nostavansa heidän vuokransa moninkertaiseksi. Tuntuu erikoiselta toiminnalta kaupungin taholta nostaa vuokraa ja erityisesti nyt, kun koronarajoitusten vuoksi Villa Kokkosessa ei ole voitu ottaa vierailijoita vastaan pitkään aikaan. Villa Kokkosesta on vuosien aikana tullut koti- ja ulkomaisten ryhmien ja yksityisten kävijöiden vierailupaikka, joka on museokorttikohde, ja se on myös perhe- ja muiden juhlien pitopaikka. Se on yksi Alvar Aallon suunnittelemista yksityiskodeista ja ainoa, jonka keskeinen tila on konserttisali. Talo valmistui vuonna 1969 ja säveltäjä Joonas Kokkonen asui siellä perheineen kuolemaansa asti vuoteen 1996.

Perinteiseen tapaan talon isäntä Antti otti vieraat vastaan portilla, jossa hän kertoi meille Villa Kokkosen viimeaikaisista vaiheista. Sen jälkeen kierrettiin talon puutarhassa, joka nyt, kun Elina ja Antti irtisanottuaan vuokrasopimuksen olivat lopettaneet sen hoitamisen, oli surullisen näköinen. Aikanaan he tekivät hartiavoimin töitä, että he saivat raivatuksi puutarhan hienoksi ja palautetuksi myös näkymän puutarhasta Tuusulanjärvelle. Kierroksen jälkeen seurasi pieni konserttihetki, jossa pianisti Elina soitti talon flyygeliä ja baritoni Antti lauloi. Kuulimme Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -oopperasta Paavon virren, Jean Sibeliuksen Finlandian ja Kassu Halosen säveltämän ja Vexi Salmen sanoittaman laulun Maailma on kaunis. Sen jälkeen juotiin kahvit ja syötiin Elinan maistuvaa suklaa-omenakakkua.

Halusin omalta osaltani Eino Leinon runon, puheen ja pienen lahjan muodossa kiittää Elinaa ja Anttia niistä mieluisista tilaisuuksista, joita olemme kymmenen vuoden aikana järjestäneet perheenjäsenillemme ja ystävillemme Villa Kokkosessa sekä myös niistä konserteista, joissa olemme siellä käyneet.

 

Etualalla Villa Kokkosen konserttisalin ikkunat.

Järvenpäästä ajoin Paippisiin, jossa kävin moikkaamassa äitiä, Marttia ja Maria-Liisaa, joka oli tullut sinne viikoksi. Pitkään en ehtinyt olla, kun kesän kolmas opasvuoro Sipoon kirkossa, tällä kertaa iltavuoro (klo 16 - 20) oli alkamassa. Päivä oli helteinen ja niin oli myös ilta. Väkeä kävi juuri sen verran, että aika ei tullut pitkäksi.