Tapasimme aamupäivän puolella Leilan kanssa Café Cabriolessa, jossa söimme kevyen salaatti/keittolounaan ja juttelimme menneen syksyn tapahtumista. Sen jälkeen ajoin Rianaa vastaan koululle. Riana kertoi, että hänen serkkunsa ja luokkakaverinsa Larakin halusi tulla heille, joten otimme Laran kyytiin ja ajoimme Rianan kotiin. Takit ja kengät oli tuskin saatu riisutuksi ja reput heitetyksi nurkkaan, kun Riana oli jo ehtinyt kiivetä hakemaan kaapin ylähyllyltä tarvikelaatikon, johon olemme koonneet kaikenlaisia korttien tekemisessä käytettäviä tarvikkeita: korttipohjia, kirjekuoria, teippejä, leimasimia, kiiltokuvia, tarroja, kultatusseja ja timantteja.

 

Joulukorttien tekeminen jatkui yli kaksi tuntia niin tiiviisti, ettei edes välipalalle meinattu malttaa lähteä. Riana tottuneena kortintekijänä teki kymmenen joulukorttia ja Lara teki seitsemän joulukorttia ja yhden nimipäiväkortin. Minäkin saan ilmeisesti joulukortin, koska Riana yhtä korttia tehdessään määräsi minut katselemaan muualle.

 

Laran molemmat vanhemmat ovat ruotsinkielisiä eikä hän osaa juurikaan suomea, joten pääsin harjoittelemaan ruotsin kieltäni. Kortin tekemiseen liittyy sanastoa, jota en ole ruotsin opinnoissani oppinut, mutta onneksi Riana toimi tulkkina. Ilmeisesti jotkin sanat, joita käytin, eivät olleet aivan nappivalintoja, koska Rianaa aina välillä hieman hymyillytti. Hyvin me kuitenkin selvisimme.

 

Kortin tekemisen päätteeksi pääsin taas kuuntelemaan, kun Riana soitti pianolla kaikki oppimansa joululaulut. Riana ja Lara olivat illalla menossa katsomaan Porvoon Tarmon miesten koripallo-ottelua, he kun pelaavat Porvoon Tarmon koripallotytöissä. Jarkko sanoi voivansa jäädä tyttöjen kanssa katsomaan ottelua, kun hän joka tapauksessa oli viemässä heidät sinne. Tytöt totesivat yhteen ääneen, että se ei kyllä käy, he haluavat katsoa ottelun kahdestaan.