Uusimmassa Kotiliedessä (9/2015) oli vuonna 1975 Kotiliedessä ollut kirjoitus, jossa lehden päätoimittaja Eila Jokela kirjoitti päättäjien vieraantumisesta kansan elämästä: ”Samanaikaisesti kun meitä uuvutetaan veroilla, yleistä järjestystä ei korjata, posti on vähentänyt palveluitaan, julkisen liikenteen hinnat nousevat, terveysasemille jonotetaan, tuhansia sairaansijoja on suljettu, koska sairaanhoitajien palkkoja ja sosiaalietuja ei hoideta ja peruskoulu näyttää halvaantuvan ylettömiin kustannuksiin.” Jos kaipasivat asiat Suomessa korjaamista neljäkymmentä vuotta sitten, monet samoista asioista kaipaavat korjaamista edelleenkin, mutta kohtahan meillä on taas uusi hallitus, joka rupeaa hartiavoimin panemaan asioita kuntoon.

Miten mahtaa käydä Helsingin Sipoolta ryöstämän entisen Lounais-Sipoon alueen? Sipoon Sanomissa oli torstaina kirjoitus, jonka otsikkona oli: ”Soininvaara ehdottaa Lounais-Sipoon palautusta”. Helsingin kaupunkisuunnittelu-lautakunnan varapuheenjohtaja, vihreiden Osmo Soininvaara on todennut, että Helsinki on satsannut Östersundomiin jo yli sata miljoonaa euroa vuoden 2009 jälkeen, jolloin se siirtyi Helsingin omistukseen, mutta alue on lähes entisellään. Soininvaaran mukaan aika on ajanut Östersundomin ohi ja ristiriita Naturan kanssa tekee kaavoituksesta epävarmaa. Lisäksi Soininvaara toteaa, että ihmiset eivät halua muuttaa kehä I:n ulkopuolelle, joten nyt pitää miettiä, mitä Östersundomille tehdään vai annetaanko se takaisin Sipoolle. Melkoisen poukkoilevaa on meidän pääkaupunkimme toiminta.

Tänään lämpötila nousi jo kahteentoista asteeseen ja ajattelin, että olisi aika syödä kevään ensimmäinen ulkolounas. Pakkasin Mikkelin torilta muutama vuosi sitten ostamaamme pärekotiin eväät: makkaraa (pekoni & parmesaani -kabanossi), naudanpaistivoileivät, juuri paistettua pannukakkua, omenasosetta, mehua ja kahvia ja menimme lammen rannan terassille, sytytimme tulen grilliin, paistoimme makkarat ja söimme eväät hyvällä ruokahalulla. Aurinko paistoi välillä niin lämpimästi, että piti avata takkia, mutta kun aurinko meni pilveen, piti vetoketju vetää tiiviisti kiinni.

Antti osti Amerikasta parsankuorimishärpäkkeen, jolla parsan kuorimisen pitäisi sujua muutamassa sekunnissa. Suhtauduin laitteeseen aluksi hieman epäluuloisesti, mutta kun olen nyt kuorinut sillä jo muutaman kerran, täytyy todeta, että se toimii. Kuoriminen on paitsi nopeaa, myös helppoa ja mukavaa. Söimme tänään illalla kevään ensimmäiset valkoiset parsat, jotka olivat tulleet Unkarista. Vihreät parsat, joita olemme syöneet, ovat olleet espanjalaisia.  Parsan kanssa joimme lasilliset valkoviiniä. Kävin eilen Alkosta ostamassa parsaviiniä ja kun kysyin myyjältä neuvoa, hän käveli suoraan saksalaisten valkoviinien osastolle ja ehdotti Anselmann Weissburgunder trocken -viiniä, joka myyjän mukaan sopii erinomaisesti parsan ja hollandaisekastikkeen kanssa. Niin se sopi meidänkin mielestämme. Teimme hollandaisekastikkeen valmiista kastikejauheesta ja siitä tuli ihan hyvää, vaikka Antti totesikin, että gurmee-kokit nyrpistäisivät nenäänsä meidän kastikejauheesta tehdylle hollandaisekastikkeellemme.

PICT0503.JPG

Parsankuorintalaite ja kuoritut parsat.