Valais'n kantonissa oli tänään pyhäpäivä, Pyhän Joosefin päivä, ja Hilkalla ja J-F:lläkin oli vapaapäivä. Aamiaisen jälkeen lähdimme autolla kohti Bex'n yläpuolella olevaa Villarsia, josta minulla on mukavia muistoja vuosikymmenten takaa. Olimme Maria-Liisan kanssa viikon lomalla Sveitsissä. Asuimme Hilkan luona Lavey-les-Bainsissa, mutta muutaman päivän olimme Hilkan kanssa hänen ystävänsä luona Villarsissa, jonka hiihtokeskuksessa laskettelimme aurinkoisessa kevätsäässä. Minun uudet mononi, jotka olin tuonut mukanani Suomesta, hankasivat niin pahasti, että sääristä hankautui iho rikki ja laskettelupäivän lopuksi jouduttiin paikkailemaan hankaumia. Näin pystyin laskettelemaan vielä seuraavanakin päivänä. Illalla kävimme ravintolassa syömässä lihafondyytä, jota en ollut aikaisemmin syönytkään.

Nyt emme menneet Villarsiin, vaan sen naapurikylään Barboleusaziin, jossa pysäköitiin auto, laitettiin lumikengät jalkaan ja lähdettiin kohti vuoria. Matkanteko oli minun kunnollani välillä melko rankkaa, kun koko ajan noustiin ylös päin, ajoittain hyvinkin jyrkkiä rinteitä. Noin puolentoista tunnin matkanteon jälkeen saavuimme Solalexin kylään ja siellä olevassa ravintolassa Refuge de Solalexissa söimme lounaan. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi, joten söimme ulkona. Minä otin perinteisen sveitsiläisen annoksen, jossa oli muun muassa perunaa, sipulia sekä kinkkua ja annos oli gratinoitu juustolla. Se oli erittäin tuhtia ja hyvää. Koska olimme Vaudin kantonissa, joimme Vaudin kantonin punaviiniä.

Lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle. Matkanteko oli huomattavasti helpompaa, kun nyt tultiin pääosin alaspäin, mutta kyllä siinäkin sai pistellä ihan tosissaan. Vähän ennen parkkipaikalle tuloa, poikkesimme pieneen kahvilaan, jossa joimme siiderit. Sitten ajettiin St-Mauriceen ja kun oli juotu kahvit, menin päiväunille ja Hilkka lähti puolentoista tunnin juoksutreeneihin. Päivä oli tosi kiva ja oli hyvä olo, siitä, että olin suoriutunut lumikenkävaelluksesta, joka tietenkin oli ollut rankka vain minulle.