Olavinlinnan kävelysilta käännetään syrjään, kun laivat ajavat linnan editse kulkevaa väylää.

 

Sunnuntaina pakattiin autoon vaatekassit ja muuta viikon aikana tarvittavaa ja lähdettiin ajamaan Savonlinnan suuntaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Juvalla TeaHouse of Wehmais, englantilaiseen teeperinteeseen erikoistunut vanhan herraskartanon tallirakennuksessa toimiva teehuone. Kesäsunnuntaisin teehuoneessa on tarjolla Afternoon Tea -buffet, johon kuuluu erilaisia suolaisia sormileipiä, piiraita, suolaisia ja makeita sconeseja ja muita makeita leivonnaisia sekä kahta haudutettua teelaatua.

Buffet-pöytä ei kuitenkaan näyttänyt 37 euron hintaansa nähden erityisen houkuttelevalta, joten päätimme juoda teetä ja syödä muutaman tosi pienen suolaisen sormileivän. Nämä maksoivat yhteensä 28 euroa. Ostimme myymälästä mukaamme myös kolme pussia erilaisia teelaatuja.

Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi pysähdyimme myös Juvalla olevassa Rapion mylly -kahvilassa, jonka myymälästä ostimme kalanleivitysjauhoja sekä kaura- ja ruishiutaleita. Koska edellisessä pysähdyspaikassa ei syöty juuri mitään, otimme nyt kahvin kanssa lohi-kaurataskut ja puoliksi omena-rahkapiirakkapalan. Näiden herkullisten tarjottavien yhteishinta oli 14 euroa eli puolet siitä, mitä maksoimme teehuoneen teestä ja sormileivistä. Lisäksi täällä palvelu oli hyvää ja ystävällistä.

Teehuoneajatus on ihan kiva ja paikkakin on hyvin hoidettu ja idyllinen, mutta tästä Teahouse of Wehmais -käynnistä jäi kyllä aika lailla rahastuksen maku. Ilmeisesti kaikkien asiakkaiden odotettiin ottavan buffet-pöydän tarjoomukset, koska ensin sille ei tuntunut löytyvän mitään muuta vaihtoehtoa kuin pelkkä haudutettu tee. Palvelukaan ei ollut erityisen hyvää.

Juvalta jatkoimme Lomamokkilaan, jossa majoituimme meille tuttuun vierastalon huoneeseen. Antti kävi huoneessa vain kääntymässä ja jatkoi saman tien Savonlinnan tien varrella olevalle Neste-asemalle, jonka televisiosta hän pääsi katsomaan Formula 1 -kisaa Britannian Silverstonesta.

Maanantaiaamuna lähdimme aamiaisen jälkeen Savonlinnan oopperajuhlien aikana joka aamu järjestettävään Ooppera-aamun avaukseen Ravintola Waahdon terassille. Aarno Cronvall juontaa nämä aamun avaukset ja maanantaina Urkuyö ja Aaria -festivaalin taiteellinen johtaja Erkki Korhonen avasi aamun sen jälkeen, kun Cronvall oli haastatellut häntä. Vierailijoina tilaisuudessa olivat sunnuntaisen Timo Mustakallio -laulukilpailun voittaja, 23-vuotias Iris Candelaria ja toiseksi tullut, 22-vuotias Sonja Herranen, jotka myös lauloivat: Sonja Brahmsin Von Ewiger Liebe ja Iris Toivo Kuulan Aamulaulun.

 

Hiekanveiston EM-kisan voittaja Aleksandr Savinovin Dancing woman.

Enonkoskella järjestettiin kesäkuun lopussa hiekanveiston EM-kilpailut, joihin osallistui 13 hiekkataiteilijaa. Taiteilijat oli valittu suuresta joukosta hakijoita ansioluetteloiden ja laadittujen luonnosten perusteella. Euroopan mestaruuden vei venäläinen Aleksandr Savinov teoksellaan Dancing woman. Taidokkaasti tehdyt veistokset ovat esillä Enonkosken torin reunalla. Niiden päälle on ruiskutettu liimavesiseosta, jolla aikaansaatu kalvo pitää kosteuden veistoksissa ja estää veden ja tuulen pääsemisen niihin. Veistokset pysyvät ehjinä pakkasiin saakka, kunnes kosteus sisällä jäätyy ja murtaa veistokset.

Enonkosken torilla oli yksi koju, jossa myyjärouva todennäköisesti lapsenlapsensa kanssa möi luomumansikoita ja mustikoita. Rouva oli innokas kertomaan Enonkoskesta ja hän tiesikin runsaan tuhannen hengen kotikunnastaan yllättävän paljon. Kunnan matkailun johto saisi oikeastaan palkita rouvaa siitä, että hän tekee niin hyvää pr-työtä kotikuntansa hyväksi. Oli ruoka-aika, joten söimme Ravintola Enonhovissa maukkaan muikkukeittolounaan.

Maanantaina kävimme iltapäivällä katsomassa Lomamokkilan väen uutta majoituskohdetta Taipaleenniemeä, jonka päärakennus on aivan Saimaan rannassa oleva entinen meijerirakennus. Se on täysin kunnostettu ja siinä on kaksi isoa huonetta vieraille. Pihapiirissä on myös kaksi vierastaloa ja rannassa sauna. Ihastuimme paikkaan niin, että siirsimme ensi vuodeksi tekemämme varauksen Lomamokkilasta Taipaleenniemen päärakennuksen toiseen huoneeseen.

Kuudelta Lomamokkilaan tuli taksi, joka haki illan oopperaesitykseen menijöitä. Illan ooppera oli Milanon La Scalan väen esittämä Verdin ooppera Rosvot, jota Hilkka ja Fransukin tulivat Savonrannasta katsomaan meidän kanssamme.

Rosvot kertoo rosvojoukosta ja sen johtajasta, tämän johtajan veljestä, isästä ja rakastetusta. Tarina on melkoisen sekava, mutta se ei haitannut, kun esiintyjäjoukko, orkesteri, kuoro ja solistit, oli aivan loistava. Verdin musiikki oli kaunista ja mukaansatempaavaa. Oopperan tarinassa oli vain yksi nainen, Amalia, jota esitti sopraano Lisette Oropesa, jonka ääni soi äärettömän kauniisti. Myös rosvojoukon päällikön Carlon esittäjän tenori Fabio Sartorin ääni oli upea. Muutenkin vauhdikas ja suuria kuorokohtauksia sisältänyt ooppera sopi hyvin linnaan.

Tiistaina oli vuorossa meidän Savonlinnan oopperajuhlamatkaamme kiinteästi kuuluva käynti Punkaharjulla Metsätietokeskus Lustossa, jossa syvennyimme erityisesti erikoisnäyttelyyn Myrskyasema. “Myrskyasema kuvaa luonnon mahtavaa voimaa ja sitä, miten myrsky järisyttää tavallisten ihmisten arkea ja meteorologien sääkarttoja. Jännittävä ja elämyksellinen näyttely esittelee taiteen, luonnontieteen ja kulttuurintutkimuksen keinoin myrskyjä ja myrskykokemuksia. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa.” (Luston nettisivut)

Toinen oopperamatkaan liittyvä perinne on ollut lankkumuikkujen syönti Ravintola Raflaamon Muikkuterassilla, ja sinne jatkoimmekin suoraan Lustosta. Muikkuterassin ruokalistaa oli muokattu ja nyt annoksen nimenä oli Terassin muikut. Oli kiva syödä maistuvia muikkuja aurinkoisessa säässä ja katsella Savonlinnan järvimaisemia kuudennen kerroksen korkeudelta.

Olavinlinnassa alkaa heinäkuussa aina puolen tunnin välein noin tunnin mittainen opastettu kierros, ja halusin mukaan tällaiselle. Antti lähti majapaikkaamme ja minä lähdin linnaan kierrokselle, jonka aikana käytiin muun muassa linnan pääsalissa, kirkossa ja ylhäällä tornissa. Kierrettiin myös linnan muureilla. Kierrokseen sisältyi runsaasti kapeita, epätasaisia kierreportaita, joissa paikoitellen ei ollut kaiteitakaan, joten tarkkana piti olla. Ryhmässä, jonka mukana kiersin, oli pääasiassa nuorta ja keski-ikäistä väkeä, minun lisäkseni kierroksella oli yksi hyväkuntoisen näköinen minun ikäiseni nainen. No, selvisin kunnialla kierroksesta.

Tiistai-iltana meillä oli myös kahden tunnin rantasaunavaraus, ja kaksituntinen meni nopeasti, vaikka ei käyty edes uimassa hyiseltä tuntuvassa järvessä. Sää oli aurinkoinen ja hieman tuulinen, joten hyttysetkään eivät kiusanneet. Istuimme pitkään saunan terassilla, söimme makkaraa ja nautimme kesäillasta.

Kirsti ja Marttikin olivat samaan aikaan Lomamokkilassa ja keskiviikkoaamuna teimme Kirstin kanssa pienen kävelylenkin ennen kuin lähdimme Hilkan ja Fransun mökille Savonrantaan, jossa myös Tanja oli viettämässä kesälomaansa. Ajoaika Lomamokkilasta Savonrannan mökille oli runsas tunti, ja kun tultiin perille, edelliset vieraat Leena ja Jukka olivat juuri vähän aikaisemmin lähteneet jatkamaan Suomi-turneetaan. Hilkka ja Fransu tarjosivat meille kesäisen lounaan ja kahvin kanssa saimme kotipullaa ja mustikkapiirakkaa, johon mustikat Hilkka oli käynyt poimimassa lähimetsästä. Sää oli mukavan lämmin ja aurinkoinen.

 

Kerimäen kirkko.

Matkalla Savonrannasta majapaikkaamme ajoimme Kerimäelle, jonka kirkossa Kesäillan sävel -konsertissa soitti Santeri Rautiainen kitaralla sovittamiaan Antonio Josén, C.P.E. Bachin, J.S. Bachin ja John Dowlandin musiikkia. Kitara soi kauniisti suuressa kirkossa ja tunnelma oli kesäisen rauhallinen.