DSCN3302.JPG

Antti ja keskikokoinen pussi popcornia menossa katsomaan Bond-leffaa.

DSCN3274 (2).JPG

Kiinansuurupensaat kukkivat pihassamme.

Olen nähnyt elämäni ensimmäisen James Bond -elokuvan, kun kävimme eilen katsomassa uusimman Bond-leffan Spectre Boynton Beachin Cinemark-elokuvateatterissa. Kaksi ja puoli tuntia aikamoista menoa ja mäiskettä, mutta toisaalta hyvin tehtyä viihdettä; komeita näkymiä, suurkaupunkeja kuten Meksiko City, Rooma ja Lontoo, vauhdikkaita autoja ja veneitä, upeita tehosteita ja hurjia tappelukohtauksia sekä hyviä näyttelijäsuorituksia. Ensimmäinen Bond-elokuva ilmestyi vuonna 1962 ja Spectre on kahdeskymmenesneljäs James Bondista kertova elokuva. Elokuvan jälkeen mentiin tavan mukaan Boynton Beachin ostoskeskuksen ravintolakulmaukseen syömään bourbon- ja seesamikanaa sekä nuudeleita.

Paikallinen ilmaisjakelulehti Coastal/Greenacres Observer kirjoitti viime torstaisessa lehdessä Jean Sibelius 150 -juhlakonsertista, että sen tavoitteena on lisätä suomalaisen musiikin ja kulttuurin tuntemusta amerikkalaisten keskuudessa ja tuoda yhteen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista kulttuurin, koulutuksen ja liike-elämän mahdollisuuksista Suomen ja Yhdysvaltain välillä. Tilaisuudella oli siis hyvinkin monenlaisia tavoitteita, vaikka ennen kaikkea uskoisin, että tavoitteena oli esittää yleisölle Sibeliuksen musiikkia. Eri puolilla Yhdysvaltoja on pidetty tänä vuonna kaikkiaan ainakin 150 Sibelius-konserttia, -ohjelmaa, -luentoa ja -tapahtumaa. Suomesta on myös tullut paljon muusikoita Yhdysvaltoihin esiintymään juhlavuoden tilaisuuksiin.

Tänään meillä oli pyykkipäivä. Talomme jokaisessa kerroksessa on pyykkitupa, jossa on pesukone ja pyykinkuivauskone, joten pyykit saa kuiviksi saman tien. Ulkoilma on täällä joskus niin lämpimän kosteaa, että pyykki kuivaa ulkona parvekkeella hyvin hitaasti.

Illalla katsottiin televisiosta toisen tuotantojakson kymmenes ja viimeinen jakso tanskalaisesta Vallan linnake -sarjasta. Sarja olisi ollut hyvä lopettaa tähän kohtaan kuten alunperin oli aikomuskin eikä tehdä ollenkaan kolmatta tuotantokautta, koska kaikkien sarjan henkilöiden elämä oli tämän tänään katsotun jakson jälkeen aika mukavassa vaiheessa. Kolmas tuotantokausi, jossa myös on kymmenen jaksoa, tuo sitten  taas uudenlaisia ongelmia ja haasteita sarjan henkilöille. Toisaalta sarja on ollut harvinaisen kiinnostava, joten kivahan se vain on, että saadaan jatkoa.  Sarja kuvaa todentuntuisesti Tanskan hallituspolitiikkaa ja poliitikkojen yksityiselämää sekä median ja poliitikkojen suhdetta.

Toisesta sarjasta, jota olemme seuranneet, MTV3:n esittämästä Robasta, nähtiin tänään toisen tuotantokauden kymmenes ja samalla viimeinen jakso. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli minusta kiinnostavampi kuin tämä toinen. Kolmaskin tuotantokausi on tulossa, toivottavasti sarja tästä paranee.