Lauantain vastaisena yönä oli satanut muutaman sentin verran lunta ja minulla on jo kesärenkaat autossa. Onneksi tiet oli suolattu, joten ajokeli oli ihan normaali, kun ajoin aamulla Keravalle, jossa rautatieaseman parkkipaikalla oli vielä jokunen pitkäaikaiseen pysäköintiin tarkoitettu paikka vapaana ja sain jätetyksi auton ihan rautatieaseman lähelle.

Olin ostanut lipun suoraan Tampereelle menevään lähijunaan, kun aikataulujen mukaan se ei ollut paljon hitaampi kuin jos olisin mennyt paikallisjunalla Riihimäelle ja siellä vaihtanut InterCity-junaan (kaksi minuuttia nopeampi) tai pendolinoon (20 minuuttia nopeampi). Eläkeläisen lähijunamatka Keravalta Tampereelle maksaa 6,05 euroa, joten eläkeläisten kuljettaminen ei ole VR:lle kovinkaan kannattavaa puuhaa. Juna oli täynnä matkustajia, niin että jouduin seisomaan Keravan ja Järvenpään välin, kun lähijunaan ei voi ostaa paikkalippua. Järvenpäässä väkeä poistui junasta sen verran, että pääsin istumaan.

Raija oli Tampereen asemalla vastassa ja kävelimme sieltä Hämeensillan kupeessa sijaitsevaan Kahvila Puistoon, josta olikin sitten enää kävely Hämeensillan yli Tampereen Teatteriin ja siellä päivänäytöksenä esitettävään Piaf-musikaaliin.

Musikaali kertoo ranskalaisen laulajan Edith Piafin elämästä; vaatimattomista lähtökohdista, saavutetusta menestyksestä sekä suurista menetyksistä. Esitys oli kaikkineen hieno; lavastus oli tyylikäs lavan keskellä olevine pyörivine kaluselleineen, taitava orkesteri lavan takakulman korokkeella oli osa esitystä, tanssiesitykset olivat näyttäviä ja ennen kaikkea upeaääninen Annuska Hannula näytti ja kuulosti ihan Edith Piafilta ja hänen lauluaan olisi kuunnellut enemmänkin.

Pari minuuttia ennen esityksen loppua tuli kuulutus, että esitys keskeytyy ja kysyttiin, onko yleisön joukossa lääkäriä, kun parvella joku katsoja oli saanut sairauskohtauksen. Noin kymmenen minuutin jälkeen esitys sitten jatkui, jäljellä oli oikeastaan enää viimeinen laulu.

 

Kuvakaappaus Piaf-opetusmateriaalista, joka on tarkoitettu muun muassa yläkoulun, ammattiopiston ja lukion opiskelijoille ja jonka tavoitteena on "syventää esityksen katsomiskokemusta ja herättää ajatuksia ja keskustelua teatterielämyksestä". Materiaaliin sisältyy erilaisia, yksin tai ryhmässä suoritettavia tehtäviä. Luin läpi opetusmateriaalin, sen tehtävät olivat haastavia ja vaativat pohdintaa.

Junamatkalle olin varannut kevyttä luettavaa: Pirjo Tuomisen Kurtturuusut, joka kertoo neljän yli 70-vuotiaan leskinaisen ystäväporukasta, jota naiset kutsuvat kurtturuusuiksi. Kirja jäi vielä kesken, joten täytyy lukea se pian loppuun, jotta selviää, miten naisten sydämen- ja muut asiat järjestyvät.

Päivän aikana ehtii hyvin tehdä junalla teatterimatkan Tampereelle ja sen lisäksi tavata ystävää. Kotimatkalla hain vielä Ravintola Veljeksiltä hampurilaiset kotiin illalliseksi.