P1060530.JPG

P1060556.JPG

Tänään vietettiin kolmannen lapsenlapseni, Danielan, rippijuhlaa. Daniela oli käynyt rippikoulun Elämännokan leirikeskuksessa Sammatissa ja rippijuhlaa vietettiin Porvoon tuomiokirkossa. Kirkossa oli iso joukko runsaan kahdenkymmenen rippilapsen perheenjäseniä ja ystäviä ja tilaisuus oli tunnelmallinen. Tilaisuuden päätteeksi rippilapset kukitettiin kirkon pihalla ja sen jälkeen meidän juhlamme jatkuivat Danielan kotona. Tilaisuuteen osallistui Danielan äidin ja isän puoleisia perheenjäseniä.

Sää oli koko päivän hyvin vaihteleva. Kun tultiin kirkosta ulos kukittamaan rippilapsia, sää oli puolipilvinen, mutta puolen tunnin kuluttua satoi kaatamalla. Onneksi olimme silloin jo sisätiloissa.

P1060679.JPG

Meidän Festivaali, heinäkuun lopussa Tuusulassa ja Järvenpäässä järjestettävä festivaali, alkoi viime lauantaina ja tänään oli sen viimeinen päivä. Olemme jo pitkän aikaa osallistuneet vuosittain ainakin yhteen festivaalin konserttiin, tänä vuonna ehdimme kuitenkin vasta festivaalin viimeiseen konserttiin tänään lauantaina Olympiakasarmilla Hyrylässä. Koska emme olleet aikaisemmin olleet Olympiakasarmillaa, joka aikaisemmin kuului Hyrylän varuskunnan tiloihin, jouduimme hieman hakemaan paikkaa ennen kuin se löytyi.

Festivaalin teemana oli tänä vuonna "Vaiheessa". Festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto oli kuvaillut tämänvuotisen festivaalin luomisprosessia siten, että taiteilijoita oli pyydetty hahmottelemaan ohjelmakokonaisuuksia, joiden otsikkona oli kehityskaaret / prosessit / vaiheet. Pekka Kuusisto totesi festivaalin esittelyssään myös, että "Meidän Festivaali elää valaisevilla katseilla varustettujen ystävien taiteesta."

Meidän Festivaalin viimeisen tilaisuuden otsikko oli Evolution of Shape, vaihe 5. Se alkoi jongleerauksella, josta nähtiin kahden jonglöörin taidonnäytteet. Pienen tauon jälkeen kuultiin Franz Schubertin elämänsä viimeisinä kuukausina säveltämä Jousikvintetto C-duuri D 956 ja viimeisenä ohjelmanumerona Pekka Kuusiston, viulu ja Anna-Mari Kähärän, laulu, esittämä Marcel oli täällä (2016), jonka yhteydessä nähtiin Maija Tammen lyhytfilmi maatuvasta jäniksestä.

Esitteen mukaan konsertin kesto oli tunti ja 45 minuuttia. Kaikenkaikkiaan tilaisuus kesti kuitenkin lähes tunnin ilmoitettua pidempään. Puolivälissä pidettiin seitsemän minuutin tauko, kun järjestäjät ilmeisesti näkivät, että tilaisuudesta tulisi suunniteltua pidempi. Alunperin taukoa ei pitänyt olla. Pekka Kuusiston suunnittelemissa tilaisuuksissa ei ole ollenkaan harvinaista, että tilaisuuksista tulee aiottua pidempiä.

Konsertin kokonaisuus oli mielenkiintoinen ja hyvin erilainen meidän aikaisempina vuosina näkemiimme ja kuulemiimme Meidän Festivaalin konsertteihin verrattuna. Jäniksen maatumisen seuraaminen oli hieman erikoinen lisä ohjelmaan, mutta Pekka Kuusiston ilmoituksen mukaan se oli "todella tärkeän tuntuinen" filmi. Pekka Kuusisto päätti tilaisuuden kiittämällä yleisöä, joka oli tullut festivaalin konsertteihin viikon aikana ja totesi, että ensi vuonna on taas uudet kujeet. Jäämme siis jännityksellä odottamaan, mitä ensi kesänä saadaan nähdä ja kuulla.