Tällekin joululle oli tehty suunnitelma, mutta se ei toteutunut juuri miltään osin. Sairastuin flunssaan pari päivää ennen jouluaattoa eikä nuhaisena oikein huvittanut tehdä mitään ylimääräistä. Kinkku paistettiin, lohi graavattiin ja taatelikakun sekä hedelmäkakun olin leiponut jo vähän aikaisemmin. Muilta osin tyydyimme lähikauppojemme tarjontaan, joka sekin oli ihan riittävä jouluiseen ruokapöytään.

Aattona olin suunnitellut käyväni Sipoon hautausmaalla sytyttämässä kynttilän viime vuonna kuolleelle isälleni ja marraskuussa kuolleelle veljelleni. Se jäi nyt toteutumatta, vietin päivän pääosin katsellen jouluisia ohjelmia televisiosta; Lumiukko-elokuva, Joulurauhan julistus, joulukonsertteja, Ailo, pienen poron suuri seikkailu -elokuva. Ja katsoinpa vielä Teemalta amerikkalaisen elokuvan Funny Girl vuodelta 1968, pääosissa Barbra Streisand ja Omar Sharif. Muistin vielä vuosikymmenten takaa erityisesti elokuvan tunnelman, en niinkään yksittäisiä tapahtumia. Elokuva kesti hyvin tämän toisenkin katsomisen.

Joulupäivänä oli tarkoitus käydä äitiä ja Marttia tervehtimässä, mutta sekin siirtyi myöhemmäksi. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien jättiristikot tarjosivat viihdykettä, joulukonsertteja tuli joulupäivänäkin televisiosta. Diandran ja Aarnen kauneimmat joululaulut Knuutilan kartanosta oli tunnelmallinen konsertti, jonka juonsi Ella Kanninen ja joka lähetettiin myös viime jouluna. Katsottiin myös Areenasta pari jaksoa espanjalaisesta sarjasta Dos Vidas (Kaksi elämää), jota olemme seuranneet jo syyskuun lopusta lähtien ja joka jatkuu vielä useita viikkoja ensi vuoden puolella. Aluksi sarja tuntui oikeinkin kiinnostavalta, mutta sitä on turhaan pitkitetty, samantapaiset tilanteet toistuvat eivätkä asiat etene. On se kuitenkin sen verran kiinnostava, että sitä viitsii katsoa.

Tapaninpäivänä meidät oli kutsuttu Päivin ja Juuson tarjoamalle jouluaterialle Kirkkonummella, mutta myös siitä jouduttiin luopumaan. Flunssan lisäksi sain kivuliaan vatsakipukohtauksen, mikä oli kummallista, kun koko joulun ajan olimme syöneet aika yksinkertaisesti, edes yhtään suklaakonvehtia en ollut syönyt. Televisiosta katsottiin muun muassa Elämäni biisin joulujakso, jossa nähtiin nykyinen pääministeri sekä neljä entistä pääministeriä ja kuunneltiin heidän elämänsä biisejä ja niihin liittyviä kiinnostavia tarinoita. Tapaninpäivän jälkeisenä päivänä Jarkko ja Gia olivat kutsuneet lounaalle, mutta sekin siirtyi myöhempään ajankohtaan.

Menihän se joulu näinkin, mutta ei siitä paljon muisteltavaa jäänyt.