P1250489 (4).JPG

Sinisorsapariskuntakin on löytänyt taas pihalammelle.

Koronakaranteenissa vietetyt päivät ovat niin toistensa kaltaisia, että jos rupeaa muistelemaan, mitä tapahtui pari päivää sitten, sitä ei enää muista. Tietysti siksi, ettei mitään ei tapahtunut. Tai sitten siksi, että muisti ei enää toimi niin kuin ennen. Tämä on ainakin erilainen pääsiäinen verrattuna kaikkiin aikaisempiin. Hiljaisen pitkäperjantain jälkeen lauantaina olikin sitten enemmän tapahtumia.

 

P1250505 (2).JPG

Valkoposkihanhia Gumbostrandissa.

Lauantaina, kun Helsingin Sanomat oli luettu ja aamiainen syöty, rupesin valmistautumaan käyntiin kodin ulkopuolella. Lähdin käymään Gumbostand Konst & Formissa, josta hain bistron pääsiäiseksi myymän gumbopaketin, valmiin pääsiäisaterian, jossa oli alku-, pää- ja jälkiruoka. Olin ajoittanut paketin noudon niin, että olin paikalla vähän ennen kuin myynnin piti alkaa. Paikalla oli vain yksi noutaja ja hänkin oli jo saanut pakettinsa. Matkalla katselin autosta merenrannan elämää. Kävelijöitä oli paljon liikkeellä ja valkoposkihanhia ja meriharakoitakin näkyi muutama. Gumbostrandista ajoin LeipomoKahvila N'Avettaan, josta ostin lihapiirakoita, joita parempia ei muuten saa mistään, rieskaa, poropiirakkaa ja britakakkua. Sielläkin oli aika hiljaista, vaikka ennakkotilauksia oli kuulemma tehty paljon ja suuri määrä valmiita kasseja olikin odottamassa noutajia. Kävin myös apteekissa ja R-kioskista hain pääsiäisen Ilta-Sanomat. Molempiin paikkoihin oli asennettu suojalasi kassan ja asiakkaan välille.

Lauantaina sää oli poutainen vaikkakin tuulinen, välillä paistoi aurinko, jolloin tuntui mukavan lämpöiseltä. Martti tuli iltapäivällä ripustamaan pikkulinnunpönttöjä, jotka jäivät ripustamatta viime kesänä, jolloin ostimme ne sen verran myöhään Sipoon Omakotiyhdistykseltä, että lintujen pesintä oli jo alkanut. Ennen Martin tuloa poistin kolme rikkinäistä melko korkealle aikanaan ripustettua pönttöä. Tikkaille kiipeäminen vähän jännitti, mutta hyvinhän se meni, kun tikkaat olivat tukevasti paikallaan. BirdLife Suomi suosittelee, että pikkulintujen pöntöt ripustetaan puolentoista - kahden metrin korkeudelle, joten ne on helppo asentaa maasta eikä tarvita tikkaita. Korjasimme myös muutaman pöntön kiinnityksiä. Nyt kaikki pihan pöntöt ovat kunnossa ja odottavat asukkaita. Jotkin pöntöistä ovatkin jo varattuja. Kaikkiaan meidän tontilla on 25 linnunpönttöä; yhdeksäntoista pikkulinnunpönttöä, yksi puukiipijänpönttö ja neljä telkänpönttöä sekä yksi lehtopöllön pönttö. Linnunpönttöjen lisäksi on vielä yksi lepakkopönttö.

Antti haki Ravintola Veljeksiltä heidän pääsiäiseksi tarjoamansa perheboxin, jossa oli ottoman kavurma, eli pataruoka lampaan- ja kananlihasta sekä kasviksista. Lisukkeena riisiä ja talon lavash-leipää. Otimme myös mezeannoksen, joka sisälsi hummusta, tsatsikia, kisiria, falafelia ja dolmaa (täytetty viininlehtikääryle). Tämän annoksen söimme lauantaina ja gumbopaketti säästettiin sunnuntaiksi. Paitsi, että emme syöneet koko annosta, koska se oli niin runsas, että siitä riittää vielä toiseksikin kerraksi.

Illalla katsoin Yle Areenasta ensin brittielokuvan Hercule Poirot: Viisi pientä possua, jossa yritin arvuutella, kuka viidestä mahdollisesta henkilöstä on murhaaja. Kaikkia muita epäilin vuorotellen, vaan en oikeaa murhaajaa. Sen jälkeen katsottiin yhdessä Antin kanssa vielä kotimainen elokuva Poika ja ilves (1998, ohjaaja Raimo O. Niemi). Elokuva kertoo 12-vuotiaan Tomin (Konsta Hietanen) ja eläinpuistossa kasvaneen Leevi-ilveksen (Väinö) ystävyydestä, ja sen tapahtumapaikkana ovat upeat Lapin maisemat, jotka tässä vuonna 2019 digitaalisesti restauroidussa versiossa näyttävät erityisen komeilta.