P1250161.JPG

Kirjan kannessa Elin Danielson-Gambogin omakuva vuodelta 1899.

Elin Danielson-Gambogi (1861 - 1919) oli suomalainen kuvataiteilija; yksi Suomen taiteen kultakauden keskeisimpiä taiteilijoita. Hän oli kunnianhimoinen ammatissaan ja boheemi sekä kapinallinen elämäntavoiltaan, siis melkoinen harvinaisuus aikansa suomalaisten naistaiteilijoiden joukossa. Riitta Konttinen ja Ulla Savojärvi kirjoittivat hänen elämäänsä ja työtään esittelevän kirjan Elin Danielson-Gambogi (1995, 237 sivua) Hämeenlinnan Taidemuseon kesällä 1995 järjestämän Elin Danielson-Gambogin taidetta esittelevän näyttelyn julkaisuksi.

Elin Danielson syntyi Noormarkussa, mutta hän eli varhaislapsuutensa Ilmajoella eli siellä, missä minäkin elin elämäni kolme ensimmäistä vuotta. Kun Elinin isän tilanhoito epäonnistui, tämä ampui itsensä, ja Elinin äiti muutti kahden tyttärensä kanssa takaisin Noormarkkuun. Sieltä Elin muutti Helsinkiin 15-vuotiaana ja aloitti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun. Piirustuskoulussa hänen opiskelutovereitaan olivat muun muassa Helene Schjerfbeck, Helena Westermark sekä Axel Gallén (Akseli Gallen-Kallela).

Myöhemmin Elin opiskeli ja maalasi useaan otteeseen Pariisissa ja näiden matkojen välissä hän oleskeli Suomessa. Italiassa Firenzen taideakatemiassa hän tutustui itseään kolmetoista vuotta nuorempaan taiteilijaan Raffaello Gambogiin, vuonna 1898 he menivät naimisiin ja Elin muutti pysyvästi Italiaan, jossa hän eli lopuelämänsä lukuun ottamatta eri mittaisia oleskeluja Suomessa.

Elin Danielson-Gambogi -näyttelyteos on kaksikielinen. Suomen- ja ruotsinkielinen teos kertoo muun muassa taiteilijan elämän vaiheet, opinto- ja maalausmatkat ulkomaille sekä näyttelyt ja niissä esillä olleet teokset. Kirjassa on myös paljon kuvia taiteilijan maalauksista. Kirja oli kiinnostava ja kuvaa monipuolisesti tätä merkittävää taiteilijaa.

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen jännäri Punainen vaate (2019), josta olen jo lokakuussa kirjoittanut, kertoo faktaa ja fiktiota Elin Danielson-Gambogin elämästä.