IMG-20200724-WA0000 (2).jpg

Gia sitoi äidille kauniin kukkakimpun.

Viime viikon perjantaina kokoonnuimme isän perheenjäsenten ja läheisimpien ystävien kanssa Sipoon Valon kappeliin isän siunaustilaisuuteen. Edellisenä päivänä tapasin äidin ja Martin kanssa pastori Mirkko von Hintzen, joka oli isälle ja äidille tuttu pappi ja jonka oli toivottu suorittavan isän siunaaminen. Olin lähettänyt hänelle etukäteen isän 90-vuotisjuhlassa pitämämme puheen, jossa käytiin läpi isän elämän vaiheita syntymästä lähtien. Vietimme Mirkon kanssa parisen tuntia keskustellen isästä ja hänen elämästään, ja joimme myös kahvit, koska sehän kuuluu oleellisesti kohtaamisiin papin kanssa.

Isän siunauksen toimitti siis pastori Mirkko von Hintze ja kanttori Tiina Paloniemi huolehti tilaisuuden musiikista, joka oli lähes kokonaan kotimaista. Tilaisuuden alkusoittona oli Armas Järnefeltin Kehtolaulu, tilaisuuden virsinä laulettiin ruotsalaista alkuperää oleva Suvivirsi ja Jean Sibeliuksen säveltämä Soi kunniaksi Luojan, siunauspuheen jälkeen Tiina Paloniemi soitti huilulla Taisto Wesslinin ja Perttu Hietasen Nocturnen ja tilaisuus päättyi uruilla soitettuun Ilmari Hannikaisen Matkamiehen virteen (Niin kuin muuttolintusen tie). Suvivirsi oli mukana siksi, että isä halusi sairaalassa päivää ennen kuolemaansa tavata papin, ja hän jaksoi vielä silloin laulaa Suvivirren papin ja meidän muiden paikalla olleiden kanssa. Nocturne taas oli mukana siksi, että seuraavana aamuna olin isän luona sairaalassa ja soitin hänelle puhelimellani Nocturnen. Isä nukkui ja kun musiikki loppui sanoihin: "edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie", hän lakkasi hengittämästä.

"Sinä tulit aina jo ulko-ovelle, toivotit tervetulleeksi, otit avosylin vastaan. Sellainen sinä olit." Näin alkoi isän siunauspuhe. Siitä isän tunnisti, niinhän hän aina toimi, kun äidin ja isän luokse tuli käymään. Isän tunnisti hyvin myös kaikesta muusta, mitä Mirkko-pappi puheessaan kertoi. Oli etuoikeus saada kuulla omasta isästä niin henkilökohtainen siunauspuhe, muun muassa: "Kun viimein on katsottava lopusta alkuun, hyvä ja täysi elämä. Miten paljon lämpöä ja rakkautta sinua saattavien ihmisten katseissa."

Isän muistotilaisuus pidettiin Valon kappelia vastapäätä olevassa seurakuntatalossa, sen uudessa salissa, jonka hautaustoimiston rouva oli koristellut kauniiksi. Tilaisuudessa syötiin lohikeittoa ja täytekakkua kahvin kanssa. Muisteltiin isää ja iloittiin siitä, että hän oli saanut elää pitkän, 93-vuotisen elämän, ei aina helpon mutta hyvän, niin kuin hän itse on sanonut.