P1070515 (2).JPG

Sympaattinen punarinta erottuu pihan ruokintapaikalla juuri ja juuri syksyn lehtien seasta.

Eilen tiistaina tapasin Leilan kantakahvilassamme Café Cabriolessa. Joimme haudutettua teetä maukkaiden leivonnaisten kanssa. Illalla ajoimme Antin kanssa Helsinkiin. Ravintola Loiston Vaakuna-salissa meitä oli koolla yksitoista henkeä, Antin työaikaisen johtoryhmän jäseniä puolisoineen. Hauska ilta ja ruokakin oli hyvää.

Keskiviikkona ajoin bussilla Helsinkiin. Sieltä jatkoin junalla Pasilaan Haaga-Heliaan, jossa tapasin opinnäytetyöohjattavani, jonka työ on nyt enää vähän vaille valmis. Kun tämän ohjattavan työ valmistuu, ne ohjattavani, jotka minulla oli eläkkeelle jäädessäni ja jotka lupasin ohjata loppuun asti, ovat saaneet työnsä valmiiksi. Tapasin Haaga-Heliassa yliopettajan, jolta sain tietoa opinnäytetyöprosessin loppuvaiheiden hoitamisesta, kun ne käytännöt ovat muuttuneet siitä, kun edellinen ohjattavani sai työnsä tehdyksi. Tapasin paikalla olleita entisiä opettajakollegoitakin, joita on aina mukava nähdä. Haaga-Helian aika oli vielä näin jälkeenpäinkin ajatellen tosi kivaa aikaa ja viihdyin hyvin opettajan työssä.

Haaga-Heliasta hyppäsin ratikan kyytiin ja ajoin Kansallisoopperaan, jossa esitettiin tänään Mozartin ooppera Figaron häät. Sitä ennen, kun minulla oli hyvin aikaa, menin Alminsalin lämpiöön kuuntelemaan teosesittelyn, jossa esittelijänä toimi Juhani Koivisto. Oopperan ja baletin teosesittelyt ovat aina tosi kiinnostavia ja hyvin toteutettuja tilaisuuksia. Antti tuli autolla kotoa Helsinkiin ja hän oli myös tulossa teosesittelyä kuuntelemaan, mutta kun oopperan parkkipaikka oli aivan täynnä eikä vapaata paikkaa löytynyt pitkällisestä etsinnästä huolimatta, hän ei ehtinyt teosesittelyyn, mutta onneksi hän ehti paikalle ennen kuin ooppera alkoi.

Figaron häät oli mukava, perinteinen ooppera. Mozartin musiikki on upeaa ja esiintyjät olivat hyviä. Näyttämölle rakennettu palatsi huoneineen oli hieno, samoin esiintyjien rokokooasut. Tarina alkaa siitä, että kreivi Almavivan palvelija Figaro ja Almavivan puolison Rosinan kamarineito Susanna ovat menossa naimisiin. Almaviva on kuitenkin ihastunut Figaron morsiameen, ja vasta erinäistä sekoilujen jälkeen Figaro ja Susanna pääsevät naimisiin. Muitakin romansseja syntyy runsaan kolmen tunnin mittaisen, nelinäytöksisen oopperan aikana.

Figaron häät -oopperan juonenkulkua oli tosi vaikea seurata, mutta toisaalta se ei ollut kovinkaan oleellista. Ja tarinan loppuhan on onnellinen!