Eilen kummastelimme Kerhotalon edessä liehuvaa haalistunutta Suomen lippua. Tänään lippu oli vaihdettu uuteen, ja nyt lipun sininen ristikin oli oikean sininen. Tänään Kerhotalolla oli jälleen Suomi Amerikka Viikon ohjelmaa, muun muassa neljäs vuotuinen takapihan piknikki, autonäyttely ja musiikkiesityksiä. Me menimme paikalle iltapäivällä, ja aivan ensimmäiseksi söimme hampurilaiset, jotka olivat niin pieniä, että Antille jäi vielä nälkä. Otimme vielä lautasellisen hernekeittoa puoliksi.

Matti ja Sirkkakin olivat paikalla, ja heidän kanssaan vietimme Kerhotalolla pari, kolme tuntia.  Kerhotalon piha-alueella oli näytteillä parikymmentä vanhaa autoa, joista yleisö sai valita mielestään kauneimmat, jotka palkittiin. Kuuntelimme ja katselimme myös tilaisuuden esiintyjiä. Jan-Mikael-niminen laulaja toimi juontajana ja välillä hän esitti komealla äänellään muun muassa tuttuja Elvis- ja Beatles-melodioita. Tilaisuuden rock-konserttia, joka pidettiin Kerhotalossa sisällä, kuuntelimme jonkin aikaa, mutta äänet oli säädetty niin suurille voimakkuuksille, että eihän sitä kestänyt kauankaan kuunnella.

Ilma oli mitä mainioin ulkoilmapiknikin järjestämiseen, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, mutta ei ollut liian kuuma. Väkeä oli paikalla runsaasti. Myös eilisillan tansseissa, joissa esiintyivät Kyösti Mäkimattila ja Varjokuva-orkesteri, oli Kerhotalolla ollut reilusti yli 200 henkeä, mikä on täällä erittäin hyvä saavutus.

Illalla televisiossa näytettiin Grammy-musiikkipalkintojen jakotilaisuus, jossa jaettiin palkintoja erityisistä ansioista musiikin alalla. Katselimme ohjelmaa vähän aikaa, mutta kun emme tunne Yhdysvaltain kevyen musiikin tekijöitä emmekä esittäjiä, ohjelma ei ollut niin kiinnostava, että olisimme katsoneet sen loppuun.