Loppuvuodesta on televisiosta tullut ainakin kaksi hyvin tehtyä draamasarjaa; ruotsalainen Aika on meidän ja espanjalainen La República - tasavalta. Lisäksi Netflixissä on katsottavissa The Crown -sarjan kolmannen kauden kymmenen jaksoa. Yhdeksän jaksoa on jo katsottu, mutta kymmenes on tarkoituksella säästetty myöhemmäksi.

Yle Teemalla esitetty Aika on meidän (kolme kautta, 28 jaksoa) kertoo tukholmalaisesta Löwanderin perheestä, joka pitää suosittua Djurgårdskällaren-ravintolaa Tukholmassa sekä heidän ravintolansa keittiön työntekijöistä. Sarjan alkaessa eletään vuotta 1945 ja toinen maailmansota on juuri loppunut. Kolmen kauden aikana edetään 1970-luvun alkupuolelle. Sarjan lavastus ja puvustus on tehty taidolla ja sen tapahtumat kerrotaan uskottavasti ajan yhteiskunnallisessa todellisuudessa ja poliittisessa ympäristössä. Erityisesti kaksi ensimmäistä kautta olivat hienosti tehtyjä, mutta kolmannen kauden kohdalla tuli tunne, että se oli vähän väkisin väännetty, ja sarja olisikin hyvin voitu lopettaa kahden kauden jälkeen. Ansioksi sarjalle katson kuitenkin sen, että siinä asioita ei jätetty auki vaan ne saatettiin loppuun, joten sarjalle ei tarvitse enää odottaa jatkoa.

Espanjalaista La Señora -sarjaa (kaksi kautta 37 jaksoa) esitettiin Yle Teemalla joitakin aikoja sitten, ja nyt esitetty La República - tasavalta jatkaa osin sen tarinaa, myös osa tarinan henkilöistä on samoja. Sarjan pääosassa on De la Torren perhe, joka asuu Madridissa ja jolla on maaseudulla myös iso maatila. Eletään aikaa ennen Espanjan sisällissotaa. Huhtikuussa 1931 Espanja on julistettu tasavallaksi; valta on vaihtunut ja kansa jakautunut peruuttamattomasti kahtia. Osa kansasta juhlii vallanvaihtoa ja osa valmistautuu taisteluun. Sarja on historiallisesti mielenkiintoinen, se on erittäin hienosti tehty ja mukaansatempaava.