Pitkästä aikaa  kävin tapaamassa Mailista ja vein samalla muutaman vaatteen muokattavaksi, onneksi niitä ei kuitenkaan tarvitse suurentaa. Samalla matkalla kävimme Antin kanssa Porvoon Taidetehtaalla katsomassa Nesteen Porvoon jalostamon 50-vuotisjuhlan valokuvanäyttelyä. Söimme myös lounaan Taidetehtaan Ravintola Vitriinissä. Kymmenen euron hintaiseen lounaaseen sisältyy keitto, joka eilen oli bataatti-kookossosekeitto, salaattibuffet, muutama lämmin ruoka, eilen tarjolla oli muun muassa punajuuri-tattaripihvejä ja burgundinpataa sekä kahvi. Lounas oli aivan ensiluokkaisen laadukas ja maukas ja kivalla tavalla tavallisuudesta poikkeava. Kannattaa ehdottomasti poiketa siellä lounaalla toistekin. Siellä voi myös nähdä tuttuja, niin kuin mekin eilen tapasimme pariskunnan, jonka molemmat osapuolet työskentelivät  aikanaan Porvoon tuotantolaitoksilla. Hekin olivat tulleet lounaalle ja katsomaan Nesteen valokuvia.

Illaksi meillä oli liput Kansallisteatterin pienelle näyttämölle, jossa esitettiin Martin Crimpin kirjoittaman näytelmän Onnellisuuden tasavalta ennakkonäytös. Kun katsojat päästettiin sisään katsomoon, näyttämöllä olevan pöydän ääressä istui väkeä ja yksi nuori nainen seisoi tuolinsa takana. Näytelmä alkaa siitä, kun perhe; isoäiti (Terhi Panula) ja isoisä (Markku Maalismaa), äiti (Milka Ahlroth) ja isä (Kristo Salminen) sekä kaksi aikuista tytärtä (Marja Salo ja Alina Tomnikov), on kokoontunut pöydän ääreen jouluaterialle. Vähän ajan kuluttua paikalle ilmestyy yllättäen äidin veli, Hannu-Pekka Björkmanin esittämä Bob-eno ja hieman myöhemmin myös Bobin vaimo (Cécile Orblin).

Ensimmäisessä osassa kaikki on suhteellisen normaalia eri-ikäisten ihmisten joulupöytäkeskustelua. Keskustelijoiden välillä on kuitenkin havaittavissa selvästi jännitteitä eivätkä kaikkien välit ole erityisen läheiset. Sen jälkeen kun Bob-eno liittyy joukkoon ja tuo kummallisen viestin autossa odottavalta vaimoltaan, tilanne muuttuu täysin. Toisessa osassa näyttelijät istuvat puoliympyrän muodossa tuoleillaan, puhuvat kummallisia, toistavat toistensa sanomisia ja kiroilevat. Kolmannessa osassa Bob-eno ja vaimonsa ovat ehkä avaruudessa.

Näytelmän esitteessä kerrotaan, että Onnellisuuden tasavalta on nykynäytelmä aikamme ihmisestä ja viihteellinen esitys kolmessa osassa. Odotan mielenkiinnolla kriitikoiden arvioita näytelmästä huomisen ensi-illan jälkeen. Olisi varmaan turvallisempaa olla tässä vaiheessa sanomatta mitään, ettei vain tule leimatuksi kulttuuria ja nykynäytelmää ymmärtämättömäksi, mutta minusta näytelmä oli outo, jutut olivat välillä kummallisia ja käsittämättömiä, samoja asioita toistettiin moneen kertaan ja kiroilu oli häiritsevää. Minä en tunnistanut sitä ”viiltävän ironista tutkielmaa aikamme vapauden ehdoista”, kuten näytelmää esitteessä kuvattiin. Esitys ei liikauttanut ainakaan minun tunteitani mihinkään suuntaan. Mutta kuten Antti totesi, se ei kuitenkaan ollut nukuttava.