Juhannusruusu.jpg

 

Ennen juhannusta saatiin pihan risu- ja haravointijätekasat omakotitalkkarin kanssa lastatuksi jätelavalle, joka haettiin pois torstaina. Risuja oli niin paljon, että lava täyttyi niistä, mutta nyt on pihapiiri siisti.

Juhannusaattona kävin Söderkullan torilla vihannesostoksilla. Siikli- ja Timo-perunat oli kasvatettu Houtskarissa, tomaatit Kirkkonummella, herneet, nauriit, porkkanat ja kukkakaali eri puolilla Etelä- ja Varsinais-Suomea ja salaatti Anders Åströmin pellolla tuossa meidän naapurissa.

Juhannusaattona nostettiin lippu salkoon, jossa se sai liehua juhannuspäivän iltaan asti. Ja sen verran tuulikin, että lippu liehui kauniisti. Sää oli koko juhannuksen ajan poutainen ja lämmin, kovimmat helteet olivat kuitenkin jo menneet. Keskiviikon sateen jälkeen pihan kasvejakaan ei tarvinnut kastella muutamaan päivään. Talon päädyssä räystään suojassa ruukuissa kasvavat tomaatit sitä vastoin tarvitsevat päivittäistä kastelua.

Juhannuslukemisena minulla oli Enni Mustosen uusin romaani Näkijä (Otava, 2021, 666 s.), joka on Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan yhdeksäs osa. Kymmenes osa onkin sitten kuulemma tämän sarjan viimeinen. Kirjastossa näitä Enni Mustosen kirjoja joutuu jonottamaan kuukausikaupalla, ellei varaa niitä jo hyvissä ajoin ennen niiden ilmestymistä. Nyt satuin näkemään pari päivää ennen juhannusta tämän Näkijä-romaanin Söderkullan kirjaston pikalainahyllyssä, josta nappasin sen mukaani.

Sarjan ensimmäiset osat, jotka kertoivat piikatyttö Idasta ja hänen palveluspaikoistaan suomalaisissa kulttuurikodeissa, olivat sarjan kiinnostavimpia, mutta olen sen jälkeen lukenut sarjan muutkin osat niiden ilmestyttyä. Tässä yhdeksännessä osassa, joka kertoo vuosista 1953 - 1962, Ida on jo 80-vuotias suvun kantaäiti, ja pääosassa on hänen tyttärensä Kirstin tytär Viena, joka työskentelee puvustajana elokuvastudioilla Amerikassa ja Suomessa.

Vuonna 1955 Väinö Linnan edellisenä vuonna ilmestyneestä Tuntematon sotilas -romaanista alettiin tehdä elokuvaa, jonka kuvauksista osa tehtiin Sipoossa. Elokuvan teon ajan Viena työskenteli puvustajan apulaisena Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa. Toukokuun puolivälissä tehtiin ulkokuvauksia Sipoossa Edvin Laineen huvilalla.

Varsinainen ruljanssi alkoi vasta toukokuun viimeisenä päivänä, kun koko kuvauskalusto ja muu tekniikka, rekvisiitta, maskeeraus ja suurin osa puvustosta siirrettiin kerralla Sipooseen. Siellä oli tarkoitus kuvata yhteen menoon ainakin juhannukseen saakka. / Niin kauan kuin ajettiin isolla tiellä, ei routakuoppia tarvinnut juuri väistellä, mutta heti kun Hangelbystä käännyttiin kohti merenrantaa, tie muuttui hirvittävän kuoppaiseksi ja kapeni hädin tuskin auton levyiseksi. Pakko oli ajaa melkein kävelyvauhtia ja siltikin soppatykki keikkui ja kallisteli edessämme niin että pelkäsimme sen kaatuvan.

Matkan määränpäänä oli Hangelbyn koulu, jonka "kaikki luokkahuoneet oli varattu näyttelijöille, avustajille ja tekniikan pojille. Ruokalaa käytettäisiin muonitukseen ja opettajanhuone toimisi jonkinlaisena komentokeskuksena, siellä kun oli puhelin." Kaikki kuvaukset tehtiin muutaman kilometrin säteellä koulusta, ja olenkin mietiskellyt, että mitenkähän lähellä tätä meidän tonttiamme elokuvan sotaa mahdettiin käydä.

 

Hangelby skola.jpg

Hangelby skola (1937 - 1959), kuva Karl Alfred Nyström.