DSC07221_edited-1.jpg

Juhannusaattoilta sujui perinteisen rauhallisesti. Käytiin saunassa, otettiin ulkona terassilla saunaoluet ja syötiin kiukaalla kuumennetut makkarat. Illemmalla syötiin vielä savustettuja porsaan ribsejä. Televisiosta ei illalla tullut mitään kiinnostavaa, joten täytin ristikoita ja lueskelin.

Olemme seuranneet kiinnostuneita netin haikarakameran kuvaa Koski Tl:stä, jossa on menossa Suomen ensimmäinen haikarapariskunnan pesintä. Poikasten kuoriutumisen on odotettu tapahtuvan näinä päivinä ja tänään havaitsin pesässä poikasen pienen pään. MTV3:n nettisivuilta sain iltapäivällä vahvistuksen asialle, kun siellä kerrottiin, että ”Suomen ensimmäinen kattohaikaravauva on syntynyt”.  Artikkelissa kerrottiin myös, että poikasia saattaa tulla vielä lisää, koska emo nousee ylös noin tunnin välein kääntämään kuoriutumattomia munia. Samalla se ruokkii kuoriutunutta poikasta.

Kotipihalla olemme nähneet parin viime päivän aikana, kun etupihan kumpaankin telkänpönttöön on piipahtanut telkkänaaras. Ne ovat olleet nuoria naaraita, jotka etsivät pesintäpönttöä ensi kevääksi ja ovat liikkeellä juuri juhannuksen aikoihin. Näin Kimmo on meille kertonut. Toivottavasti telkät totesivat pöntöt hyviksi pesäpöntöiksi ja tulevat ensi keväänä niihin pesimään.

Ritva ja Pena tulivat käymään, ja kun Antin piti ruveta grillaamaan meidän vajaan parin kuukauden ikäisellä Weber-kaasugrillillämme grillivihanneksia ja porsaan ulkofileetä, grilli kyllä syttyi, mutta siinä ei ollut mitään tehoa. Antin mukaan joko pulloventtiili tai paineenalennusventtiili ei toiminut grillissä normaalisti. Ei siinä sitten auttanut muu kuin valmistaa ruoka uunissa. Pieni viivästys tästä aiheutui, mutta ei kuitenkaan mitään katastrofia. Myöhemmin kokeiltaessa grilli toimi taas ihan normaalisti. Aikamoinen mysteeri, jonka syy jäi epäselväksi. Asiaa täytyy vielä selvittää.

DSC07197.JPG

Toimittaja ja kirjailija Minna Lindgren on ryhtynyt dekkarikirjailijaksi, ja hän on kirjoittanut kolmiosaisen sarjan, jonka kolmas osa ilmestyi tänä keväänä. Olen lukenut aiemmin trilogian ensimmäisen osan Kuolema Ehtoolehdossa (2013) ja nyt luin toisen osan Ehtoolehdon pakolaiset (2014, 336 sivua). Ehtoolehto-sarja kertoo helsinkiläisen Palvelutalo Ehtoolehdon asukkaista Siiristä, Irmasta ja Anna-Liisasta, jotka ovat jo yli 90-vuotiaita. Vanhukset elävät omaa elämäänsä Palvelutalossa eivätkä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ehdi kovin usein käydä heitä katsomassa.

Palvelutalo Ehtoolehdossa alkaa putkiremontti ja asukkaiden elämä muuttuu kestämättömäksi, kun remontti laajenee ja asuntojen seiniäkin aletaan purkaa. Lisäksi remonttifirma alkaa herättää Palvelutalon asukkaissa epäilyksiä. Onneksi Anna-Liisan vastavihityn aviomiehen suurlähettiläs-Onnin avulla löytyy kimppakämppä Hakaniemestä talosta, jonka katolla lukee OXYGENOL. Myös Margit pääsee muuttamaan muiden mukana Hakaniemen kimppakämppään. Margit käy päivittäin hoitamassa toisessa vanhainkodissa miestään Einoa, joka on pahoin dementoitunut. Vanhukset joutuvat uudessa asunnossaan itse selviytymään arjen askareista eikä se aina ole kovin yksinkertaista, erityisesti kun asuntokin on hieman outo pyöreine sänkyineen ja muine kummallisuuksineen. Siiri ja Irma ajelevat ratikalla pitkin Helsinkiä. He myös tutustuvat Muhikseen, joka on maahanmuuttaja ja jonka kanssa he vaihtelevat ruokareseptejä ja kokeilevat niitä kimppakämppänsä keittiössä.

Ehtoolehdon pakolaiset on humoristinen tarina hurmaavista ja energisistä vanhuksista, mutta se käsittelee myös vakavia asioita kuten kotihoidon nykytilaa ja eutanasiaa. Kävin Sipoon kirjaston nettisivuilta varaamassa trilogian kolmannen osan Ehtoolehdon tuho, ja siellä olikin Söderkullan kirjastolle poikkeuksellisen pitkä kahdentoista varaajan jono.