20161115_184233 (2).jpg

Jouluhalko

Kun yli kuusi vuotta sitten jäin eläkkeelle lehtorin toimesta Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta, lupasin ohjata loppuun niiden opinnäytetyöntekijöiden työt, jotka siinä vaiheessa olivat ohjauksessani. Enpä olisi uskonut, että tämä työ jatkuisi vielä seuraavat kuusi ja puoli vuotta.

Maanantaina viimeinen ohjattavani toimitti opinnäytetyönsä minulle luettavaksi. Aikataulu piti hyvin, eli niin kuin olimme sopineet, hän lähetti työn minulle maanantaina ja minä olin varannut maanantaista aikaa työn lukemiseen ja kommentointiin. Ohjaustyö ei ole näinä vuosina sanottavasti rasittanut, mutta enemmän on rasittanut se, että opiskelijoiden opinnäytetyöt ovat viivästyneet perhevapaiden, työkiireiden ja -muutosten sekä muiden sekalaisten syiden vuoksi.

Tiedän, että tällä viimeisellä ohjattavallani on tässä vaiheessa vielä hieman hämmentynyt olo siitä, että työ on tosiaankin tullut valmiiksi, mutta kun menee hieman aikaa, siitä osaa todella nauttia, ettei tekemätön työ aina välillä putkahda mieleen rasittamaan. Ohjaustyö on ollut kivaa ja palkitsevaa, ja erityisen palkitsevaa on ollut se, että olen kokenut omalta osaltani pystyneeni auttamaan opiskelijoita heidän opinnäytetyöprosesseissaan.

Tiistaina vietettiin Café Cabriolessa Porvoon Kulttuurinystävien pikkujoulujuhlaa, johon olin ilmoittautunut. Oli mukava, että Leilakin osallistui juhlaan, koska muita juhlaan osallistuneita kulttuurinystäviä en niin kovin hyvin tuntenut. Juhlassa oli tarjolla glögiä, jouluruokaa sekä jouluhalkoa kahvin kanssa. Ohjelmassa oli pienoisnäytelmä Alva Forsiuksesta, joka toi Pelastusarmeijan Suomeen ja perusti Porvooseen synnytyssairaalan sekä aviottomien äitien äiti-lapsi-kodin. Saman näytelmän olimme Antin kanssa käyneet jo syksyllä katsomassa, kun Kulttuurinystävät esittivät sitä Café Cabriolessa, mutta kyllä sen katsoi toiseenkin kertaan. Juhlan lopuksi laulettiin vielä muutama joululaulu. Ostin myös myynnissä olleen Maijaliisa Dieckmannin kirjoittaman kirjan "Äitejä ja äitien lapsia - Alva Forsiuksen tarina".

Sitten iski flunssa ihan yllättäen. Edellisestä flunssasta ei ole montakaan viikkoa, mutta niin vain vietin loppuviikosta pari päivää kotosalla ja pääosin lepoasennossa lukien ja ristisanatehtäviä tehden. Perjantain Helsingin Sanomien sanaristikkokin täyttyi ennätysvauhtia, vaikka kuten olen todennut, ilman internetin apuja se ei onnistuisi, niin vaikea se on.

Antti oli jostain lukenut, että imeskeltävät sinkkitabletit auttavat flunssaan ja hän toi niitä apteekista. Aika nopeasti kurkkukipu hellitti ja yskä ja nuhakin helpottivat. En sitten tiedä, mikä näihin oireisiin auttoi vai kaikkiko yhdessä, kun otin sinkkitablettien lisäksi auringonhattu-uutetta ja söin myös päivittäin palan tuoretta inkivääriä.

P1080057.JPG