Aamulla puoli seitsemän aikaan aamutelevisiossa todettiin, että ulkona on kaunis auringonnousu. Otin kameran mukaan ja menin talomme rantaan sitä katsomaan ja kuvaamaan. Aamu oli kaunis ja lämmin, hieman pilviä oli itäisellä taivaalla.

Tänä lauantaina Kerhotalolla Lake Worthissa oli tarjolla räiskäleaamiainen. Väkeä oli paikalla mukavasti. Barcelonasta oli ilmeisesti eilen saapunut Floridaan risteilylaiva, jonka mukana oli tullut 40 suomalaista. Nyt lumilinnut alkavat olla täällä ja muutaman viikon kuluttua ensimmäiset lähtevät joulunviettoon Suomeen ja pohjoisvaltioihin. Monet tosin viettävät joulun täälläkin.

Me olemme myös miettineet tuota laivamatkavaihtoehtoa, eli että matkattaisiin laivalla Floridaan jostain Euroopan satamasta syksyllä tai Floridasta johonkin Euroopan satamaan keväällä, kun laivat vaihtavat risteilyvesiä.

Oceanside Farmer’s Market Lake Worth Beachissa avattiin jälleen viime lauantaina ja se on avoinna aina lauantaisin kevääseen asti. Kävimme tänään ostamassa sieltä tuoretta kalaa, ostettiin grouperia eli meriahventa, joka oli ainoa paikallinen myynnissä oleva kala, siis aivan lähivesiltä pyydetty. Ostimme myös maustekurkkuja, Antti halusi erittäin tulisia ja makeita ja minä pelkästään makeita.

Iltapäivällä oli ohjelmassa Floridan Karjalaisten marraskuun kuukausikokous, jonka esityslistalla ei tällä kertaa ollut vakioaiheiden lisäksi mitään erityisiä asioita. Ilmoittauduin vajaan kahden viikon päästä pidettäviin karjalanpiirakkatalkoisiin puuronkeittäjäksi ja seuraavana päivänä piirakantekijäksi. Se onkin Floridan Karjalaisten seuraava yhteinen tilaisuus. Yhdistyksen 50-vuotisjuhlaa vietetään ensi vuoden syksyllä.

Lea ja Esko olivat kutsuneet meidät kotiinsa varhaiselle illalliselle. Kanakeitto oli maistuvaa ja erityisen hauska oli testata erilaisia kropsuja eli pohojalaasia pannareita. Lea oli tehnyt peräti kolmea erilaista pannaria, joista testasimme kahta. Kropsut olivat pohjalaisittain oikeaoppisen ohuita ja maistuivat erittäin hyviltä. Sellaisia minäkin aion tehdä ensi kerralla, kun teen pannaria.

Esko jäi siivoamaan ruokailun jäljet ja me lähdimme Lean kanssa Lake Worth Playhouseen Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlakonserttiin, jossa soittivat viulisti Petteri Iivonen ja pianisti Marja Kaisla. Ohjelmisto oli kaunista ja melodista, muun muassa Valse Triste, Viulukonserton toinen osa, Neljä kappaletta viululle ja pianolle, op. 78 (1915 - 1917) sekä Kuusi kappaletta viululle ja pianolle, op. 79 (1915 - 1917). Helsingissä syntynyt Petteri Iivonen sijoittui hopealle ja voitti erikoispalkinnon Sibelius-viulukilpailussa vuonna 2010 ja hän on esiintynyt eri puolilla maailmaa. Hänen viulunsa on Carlo Bergonzi vuodelta 1732. Konserttipianisti Marja Kaisla on myös syntynyt Helsingissä ja hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1987. Hän johtaa Finlandia Foundation Nationalin Sibelius 150 -juhlavuoden toimikuntaa Yhdysvalloissa.