Toinen päivä Istanbulissa alkoi yhtä vauhdilla kuin ensimmäinenkin. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdettiin kävelemään hotellilta vähän matkan päässä olevaan Topkapin palatsiin. Palatsi toimi 1400-luvulta 1800-luvun puoliväliin Ottomaanien valtakunnan hallintopaikkana, jossa sulttaani asui. Palatsin väkiluku oli suurimmillaan noin neljätuhatta. Museona Topkapin palatsi on ollut vuodesta 1924 lähtien ja vuonna 1985 siitä tuli Unescon maailmanperintökohde. Topkapiin kuuluu useita muurien ympäröimiä sisäpihoja, huviloita ja hvimajoja. Me kiersimme palatsin alueella ja kävimme katsomassa palatsin aarrekammion ja keittiön. Tällä kertaa emme käyneet Topkapin haaremiosassa, mutta edellisellä Istanbulin matkallamme kävimme siellä Antin kanssa.

Pääsimme myös nahkavaatteiden muotinäytökseen Naturel-nimiseen nahkavaatetehtaaseen, jonka mallit esittelivät meille tehtaan nahkavaatteita. Firman johtajan mukaan he tekevät nahkavaatteita muun muassa Guccille ja Armanille. Muotinäytöksen päätteeksi meillä oli mahdollisuus ostaa yrityksen tuotteita. Tosi ohuet, pehmeät lammasnahkaiset takit ja jakut olivat kauniita ja niitä oli useita eri värejä. En tietysti ostanut mitään, koska en osaa tehdä päätöksiä näin nopeasti, vaikka valikoima oli runsas ja hinnatkin sai tingityksi melko edullisiksi. Nahkavaatteiden ja mattojen myyntikäytäntö on ihan samanlainen. Ensin yrityksen tuotteita esitellään vieraille ja samalla tarjotaan omenateetä, sitten ruvetaan tekemään kauppoja. Turkin valtio tukee maan teollisuutta siten, että ulkomaalaisten ostamat tuotteet voidaan toimittaa postimaksutta kohdemaahan. Melko moni meidän ryhmästämme osti nahkatakin.

Topkapin ja nahkatehtaan jälkeen oli kiva, kun päästiin lounaalle, tällä kertaa mentiin eilisen lounaspaikan viereiseen ravintolaan. Tämän ravintolan ruoka oli erittäin hyvää. Aluksi pöytään tuotiin pullea valkoinen leipä, jossa oli vain rapeat kuoret ja jonka sisusta oli ilmaa täynnä. Sen jälkeen tuli turkkilainen, pieni, ohutpohjainen ja mausteinen kasvispizza alkuruoaksi, pääruokana oli maukkaita jauhelihapihvejä ja jälkiruoaksi riisivanukasta.

Maustebasaari, jonne mentiin lounaan jälkeen, ei ollut ihan sellainen kuin kuvittelin sen olevan. Toki siellä oli mausteitakin myynnissä, mutta myös kaikkea muuta, muun muassa kultakoruja, turkkilaisia makeisia, huiveja ja keramiikkaa. Nytkään en ostanut mitään, kävelin vain basaarin päästä päähän ja takaisin. Tuli mieleen Omanin maustebasaari, jossa oli suuret määrät mausteita kangassäkeissä ja aivan huumaava tuoksu. Tässä basaarissa mausteiden tuoksua ei suuremmin tuntunut.

Sunnuntain opastuskierroksen päätteeksi lähdimme meille varatulla laivalla matkalle 30 kilomeriä pitkää Bosporinsalmea pitkin kohti Mustaamerta. Ei kuitenkaan menty Mustallemerelle asti, vaan vajaan tunnin laivamatkan jälkeen käännyttiin takaisin ja palattiin lähtöpaikalle. Menomatkalla tuuli oli niin voimakas, että muutamat kannella istujista siirtyivät tuulettomiin sisätiloihin. Paluumatkalla tuuli ei juurikaan tuntunut, vaan aurinko lämmitti mukavasti.

Venetsia ja Istanbul olivat risteilymatkan kohteista meille tuttuja entuudestaan, mutta niissä oli kiva käydä uudestaan. Kroatia oli meille aivan uusi tuttavuus, myöskään Kreikassa en ollut aikaisemmin käynyt. Istanbulissa Antti on ollut niin monta kertaa, että hän säästeli jalkaansa ja osallistui vain osaan opastuksista. Antiikin ajan kohteet Delos ja Efesos olivat minun mielestäni matkan parasta antia. Huomenna maanantaina lähdetään kotiin. Aamulla on herätys puoli neljältä ja neljältä lähdetään taksilla Istanbulin lentokentälle.