Isällä oli aamulla silmäpistokset HUSin Silmätautien läntisellä poliklinikalla Lauttasaaressa ja lähdin hänen kaverikseen sinne. Siellä oli jälleen erittäin ystävällinen palvelu ja aikataulutkin pitivät hyvin. Kun palasimme sieltä Paippisiin, äiti oli tehnyt erinomaista Janssonin kiusausta. Lounaan jälkeen rupesimme käymään läpi tietokilpailukysymyksiä kirjasta, jonka olin tilannut Positiivareiden nettikaupasta. Siinä vierähti aika niin nopeasti, että yhtäkkiä kello olikin niin paljon, että piti lähteä ajamaan Haaga-Heliaan, jossa tapasin kaksi ohjattavaani, jotka kovasti ponnistelevat saadakseen opinnäytetyönsä kevään aikana tehdyiksi. Yksi ohjattava, joka on juuri saanut opinnäytetyönsä valmiiksi, teki kypsyyskokeen. Tapasin myös useita entisiä opettajakollegoita, joiden kanssa sovittiin, että tavataan kahvin tai lounaan merkeissä kevään aikana, kun käyn Pasilassa. Haaga-Heliassa oli paljon tosi kivoja opettajia, joita on edelleenkin mukava tavata.

Pasilasta menin Helsingin keskustaan Ateneumiin katsomaan Sibelius ja taiteen maailma -näyttelyä, joka päättyy ensi viikon lopussa. Näyttely juhlistaa säveltäjä Jean Sibeliuksen syntymän 150-juhlavuotta. Sain sinne Ritvan kaveriksi ja olikin kiva kiertää näyttelyä yhdessä, analysoida teoksia ja jutella kaiken maailman asioista.

Sibelius ja taiteen maailma -esite_edited-1.jpg

Ateneumin nettisivuilla on Sibelius ja taiteen maailma -esitteessä prosenttilukuja, jotka kuvaavat mielestäni joko Sibeliuksen musiikkia tai näyttelyn painotuksia: 28 % suomalaista sisua, 9  % Ainolan tunnelmaa, 21 % kansallisromantiikkaa, 17 % löytöretkiä maailmalle, 22 % taiteilijatovereiden vaikutusta, 13 % melankoliaa ja mytologiaa. Lieneekö tarkoituksella vai vahingossa prosenttilukujen summaksi tullut 110 %. Merkittävä persoonallisuus, kun 100 % ei riitä.

Sibelius ja taiteen maailma -näyttely on upeasti koottu katsaus Sibeliuksen elämään. Kuten näyttelyn esitteessä todetaan: ”Sibelius innoitti kuvataiteilijoita ja kuvataide ympäröi häntä monin tavoin.” Sibeliuksen sukulais-, ystävä- ja naapuripiirissä oli paljon kuvataiteilijoita ja kuvataiteilijat tekivät hänestä lukemattomia maalauksia, veistoksia, piirroksia ja jopa pilapiirroksia. Näyttelyssä on paljon tuttuja taideteoksia Ainolasta, jossa olemme käyneet vähintään kerran vuodessa. Näyttelytilassa on erillinen tila, jonka seiniä kiertävät penkit. Penkeillä on runsaasti tyynyjä ja siellä voi kuunnella Sibeliuksen säveltämiä Valse tristeä ja Finlandiaa.

Näyttelyn teemoja ovat muun muassa Sibeliuksen nuoruus, kansainvälinen Sibelius, fantasia ja myytit, Finlandia, Ainola, puut ja sinfoniset maisemat. Näyttelyssä on erityisen paljon Sibeliuksen langon Eero Järnefeltin ja samana vuonna Sibeliuksen kanssa syntyneen Akseli Gallen-Kallelan teoksia. Järnefelt on maalannut ja piirtänyt useita kuvia sekä Jean että Aino Sibeliuksesta ja Gallen-Kallelaa kiinnosti Sibeliuksen tavoin kalevalaisten runojen maailma. Näyttelykierroksen jälkeen menimme vielä Ateneumin auditorioon kuuntelemaan puolen tunnin yleisöopastusta, jossa kerrottiin näyttelyn pääteemoista. Se täydensi mukavasti tekemäämme näyttelykierrosta.

Ateneumista menimme Ritvan ja Penan kotiin, jossa juotiin kahvit ja syötiin kaikenlaisia herkkuja. Päivä oli täynnä ohjelmaa, mutta se oli vain hyvä, koska en ehtinyt missään vaiheessa tuntea aikaeroväsymystä. Illallakin olo oli vielä ihan pirteä. Puolenyön jälkeen menin kuitenkin nukkumaan.