135487711_473699203619181_1161937896261278941_n.jpg

 

Kummipoikani Mikael tuli Sveitsistä Suomeen viime viikon maanantaina ja keskiviikkona tapasin hänet Paippisissa, jonne hän tuli Katri-mummia ja Marttia tapaamaan. Paippisista hän jatkoi matkaa Ouluun ystäviensä luokse ja sieltä muutaman päivän kuluttua vajaaksi viikoksi Savonrannan mökille.

Uudenvuoden aattoiltaa vietettiin Antin kanssa rauhallisesti kotona, katsottiin televisiota ja syötiin paistettuja jättikatkarapuja viinikaapista löytyneen vuodelta 2002 olevan valkoviinin kanssa. Viini, jonka hankimme jo kauan sitten automatkalla Burgundiin, oli tainnut unohtua viinikaappiin, mutta onneksi se oli edelleen hyvää.

Uudenvuodenpäivänä katsoin Youtubesta Sipoon asukkailleen tarjoaman hienon virtuaalisen joululahjan "Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto: Sanat & sävel", joka oli tallennettu Artborgissa Sipoossa. Lotta Kuusiston esittämät tekstit olivat Eeva Kilven, Timo Parvelan, Tommy Tabermannin, Kari Hotakaisen ja Claes Anderssonin kirjoittamia ja Iiro Rantalan soittama musiikki oli Rantalan, J. S. Bachin, W. A. Mozartin, Egberto Gismontin, Leonard Bernsteinin sekä Jimmy van Heusenin säveltämää.

Aikani kuluksi katsoin video-opastuksia "Kudottua kauneutta - suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa" -näyttelyyn Helsingin Taidehallissa, jonne on asetettu näytteille 130 ryijyä ryijykeräilijä Tuomas Sopasen yli 600 ryijyn kokoelmasta. Näyttelyn aukioloa on pidennetty helmikuun viimeiseen päivään, joten sinne vielä ehtii paikan päällekin niitä katsomaan, kun videoilla esiteltiin vain muutamia ryijyjä.

Sunnuntaiaamuna maa oli valkoinen, lunta oli satanut kymmenisen senttiä ja lumisade jatkui vielä aamupäivälläkin. Lumitöitäkin tehtiin pitkästä aikaa. Viime talvenahan niiltä vältyttiin kokonaan.

Televisiossa on esitetty viime viikkoina hienoja luonto-ohjelmia. Erityisen vaikuttava oli sunnuntaiaamuna TV1:n esittämä Marko Röhrin käsikirjoittama ja ohjaama Luontosinfonia, runsaan tunnin mittainen elokuva Suomen luonnosta eri vuodenaikoina. Musiikin elokuvaan on säveltänyt Panu Aaltio, Vantaan viihdeorkesteri soittaa ja Johanna Kurkela laulaa, orkesteria johtaa Erkki Lasonpalo  Puhetta ei elokuvassa ole, mutta musiikki myötäilee upeasti Teemu Liakan äärettömän hienoa kuvausta. Tähän elokuvaan pitää keskittyä, sitä ei voi tehdä aamun lehden luvun ohessa, kuten ensin yritin. Helsingin Sanomat sai odottaa niin kauan, että elokuva päättyi.