Perjantaiksi olin sopinut Merjan kanssa, että haen häneltä kesäkurpitsoita, joita hänen neljästätoista kurpitsansiemenestä kasvattamansa viljelmä tuottaa runsaasti. Maistiaisiksi sain ihanan pehmeää ja maistuvaa kesäkurpitsakeittoa, jonka ohjetta aion kokeilla. Mukaani sain suuren pussillisen kesäkurpitsoita, joista muutaman vein terveisten kanssa Leenalle ja Jukalle Haarajoelle, jonne jatkoin matkaa seuraavaksi.

Hain Haarajoen asemalta mukaani Tanjan ja Basilen, jotka tulivat junalla Hilkan ja Fransun mökiltä Savonrannasta ja menimme yhdessä Leenan ja Jukan kesäpaikkaan, joka on Leenan lapsuudenkoti ja vain vajaan parin kilometrin päässä Haarajoen asemalta. Leena oli leiponut kanttarelli- ja mustikkapiirakkaa, jotka nautimme vastavalmistuneessa kauniissa kesähuoneessa. Sen jälkeen vein Tanjan ja Basilen Paippisiin, jossa Martti ja Kirsti odottivat heitä, ja jatkoin matkaa kotiin. Kesäiseen päivään sisältyi mukavia tapaamisia ja runsaasti herkullista kesäruokaa.

 

Karhua emme kävelyretkillämme Savonrannassa nähneet, mutta sen sijaan näimme tällaisen karhun muotoisen kiven.

Lauantaiaamuna pakkasin autooni myös kesäkurpitsakassin ja lähdin mökkimatkalle Savonrantaan Hilkan ja Fransun luokse. Matka sujui hyvin "yhden pysähdyksen taktiikalla", niin kuin yleensäkin, kun olen yksin matkassa. Ylämaan jalokivikylässä pysähdyin kahville, ja pian matka jatkui Savonrantaan, jonne saavuin iltapäiväkahvin aikaan. Kun astuin sisälle mökkiin, vastassa oli ihana vastapaistetun pullan ja korvapuustin ruoksu. Kahvin kanssa syötiin lisäksi mustikkapiirakkaa. Iltapäivällä käytiin Hilkan kanssa kävelemässä, löydettiinpä muutama kantarellikin. Tien varrella on useita soita ja kaunista kivistä metsämaastoa. Illalliseksi syötiin Hilkan ja Fransun Vuokalanjärvestä kalastamaa haukea.

 

Kantarellisadosta näyttää tulevan tänä vuonna hyvä, kun sadettakin on tullut riittävästi. Fransun kanssa niitä tässä poimitaan.

Sunnuntaina lähdettiin etsimään kantarelleja lähimaastoista. Kovin pitkään emme ehtineet niitä etsiä, kun alkoi sade ja palattiin mökille, jonne Maria-Liisa ja Kaija tulivat vähän ennen kuin lähdin Hilkan ja Fransun kanssa Savonlinnan oopperajuhlille katsomaan juhlien historian ensimmäistä musikaalia Viulunsoittaja katolla. Ennen esitystä kävimme linnan lähellä olevassa Ravintola Sarastrossa syömässä muikkuannokset. Kun olimme päässeet linnaan ja paikoillemme, ja esityksen alkuun oli vielä viitisentoista minuuttia, alkoi sade, joka yltyi niin hurjaksi, että katetun katsomon katteen yhdestä reunasta syöksyi vettä sisälle käytävälle, jota pitkin kuljettiin katsomopaikoille. Esitys pääsi kuitenkin alkamaan aikataulun mukaisesti ja sadekin taukosi, vaikka sadekuurojen kuultiin ropisevan kattoon ajoittain. Viulunsoittaja katolla -musikaalin tarina on tuttu, ja juuri nyt se on "hyytävän" ajankohtainen, kuten Vesa Sirén arviossaan Helsingin Sanomissa tänään kirjoitti. Vuosittain Savonlinnan oopperajuhlilla nähtyjen oopperaesitysten jatkoksi oli kiinnostavaa katsoa musikaali, jonka tarina kosketti ja joka tarjosi upean elämyksen. Sunnuntaipäivä sisälsi useita rankkoja sadekuuroja, mutta meillä oli onnea. Ainoa sade, joka ehti vähän kastella meitä, sattui kantarellien etsinnässä aamupäivällä. Meidän ollessa Savonlinnassa naapurit Eija ja Ossi toivat veneellään osan runsaasta ahvensaaliistaan Hilkan ja Fransun laiturille, jossa he perkasivat ne ja Maria-Liisa ja Kaija ottivat ne vastaan.

 

Fransu kohentaa tulta racletten sulattamista varten ja Hilkka tarkkailee taustalla. Edessä perunakattila sekä etikkasäilykkeitä, joita syödään racletten kanssa.

Maanantaina aamiaisen jälkeen Fransu fileoi ahvenet. Fileointi sujui jo kuin ammattilaiselta. Maanantaina ohjelmassa oli racletten syöntiä kodassa. Meidän jo mökillä olevien perheen jäsenten lisäksi Savonlinnassa asuvat Elina ja Niko liittyivät joukkoomme. Fransu sulatti raclettea perinteiseen sveitsiläiseen tapaan avotulella ja sen lisukkeina oli perunoita sekä erilaisia etikkasäilykkeitä: kurkkuja, kurpitsoja, hillosipuleita, kantarelleja, valkosipulin kukintoja ja kirsikoita. Jälkiruoaksi saatiin tuoreista mustikoista tehtyä mustikkarahkaa ja päälle juotiin nokipannukahvit korvapuustien kanssa. Tunnelma kodassa oli lämmin ja kotoinen, vaikka ulkona ropisi vesisade. Alkuillasta lähdin ajamaan kotiin. Matkalla pydähdyin tankkaamaan auton Ylämaalla samassa paikassa, jossa menomatkalla kävin kahvilla. Nyt kahvila oli suljettu, mutta pihassa oli kylmäasema, josta tankkasin.