Maanantaina aamulla meidän puutarhassamme alkoi perennapenkkien kunnostus. Olimme tilanneet kunnostustyön alan yrittäjältä, joka tuli paikalle kolmen työntekijän kanssa. Perennapenkit olivat rönsyilleet melkoisesti sen kahdentoista vuoden aikana, joka oli kulunut siitä, kun ne rakennettiin, joten työssä tarvittiin voimaa. Jotkin perennalajikkeet, kuten jättipoimulehti ja tuoksukurjenpolvi, olivat vallanneet alaa muun muassa komealta maksaruoholta ja arovuokolta, ja nyt oli tarkoituksena saada perennat taas omiksi ryhmikseen. Myös laaka- ja sinikatajia piti uusia, koska niistä osa oli ränsistynyt ja osittain ruskistunut. Kolmen hengen työryhmältä työ sujui ja tiistaina ennen puoltapäivää kaikki sovitut työt oli saatu tehdyksi.

 

Olimme sopineet Päivin ja Juuson kanssa, että menemme heille maanantaina iltapäivällä viettämään Jannen syntymäpäivää, joka oli ollut jo lähes pari viikkoa sitten. Me olimme varsinaisena syntymäpäivänä vielä Savonlinnan oopperamatkalla, joten emme voineet osallistua juhlintaan silloin. Juuso oli tehnyt viime syksynä metsästämistään pyistä ja teeristä riista-aterian ja Janne oli leiponut unelmatortun. Ruoka oli herkullista.

 

Kun kävin Ritvan kanssa viikolla kävelemässä, Herttoniemen rannan yli lensi DC-3 tosi matalalla. Ihastelimme sitä ja näimme myös, kun se vähän ajan kuluttua lensi takaisin Malmin lentokentän suuntaan. Seuraavan päivän Hesarissa kerrottiin, että ”Lentokonevanhus lensi matalalla Helsingin yllä”. ”Hotelli”-lempinimellä tunnetun koneen kerrottiin olevan Suomen ainoan lentokuntoisen Douglas DC-3-koneen.

 

Hankin itselleni museokortin, joten nyt täytyy ruveta entistä ahkerammin käymään museoissa. Museokortin hinta on 59 euroa, sillä pääsee yli 230 museoon ja se on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen. Museoiden pääsymaksut eivät sinänsä ole kauhean suuria, mutta museokortti innostaa käymään sellaisissakin museoissa, joissa ei ole aikaisemmin tullut käydyksi. Nettiosoitteesta http://www.museot.fi/museokortti löytyy paljon tietoa museoista.

 

Jarno ja Henna poikkesivat keskiviikkona töiden jälkeen herkullisen marjapiirakan kanssa kahville, ja kahvin jälkeen lähdimme kävelemään Hangelby-järvelle, jossa oli hyvin hiljaista lukuun ottamatta paria maastopyöräilijää ja sorsapoikuetta.

 

20160804_205041.jpg

 

Espoon vanhan kivikirkon kellotapuli.

 

Torstaina menimme Antin kanssa Urkuyö ja aaria -festivaalin konserttiin ”Suuria sointeja Oopperasta”. Konsertti alkoi poikkeuksellisesti jo iltayhdeksältä, kun normaali tämän festivaalin konserttien alkamisaika on kymmeneltä. Kahdeksalta oli Pitäjäntuvassa Espoon keskiaikaisen kivikirkon läheisyydessä taiteilijatapaaminen, jossa festivaalin taiteellinen johtaja Hannu Norjanen haastatteli illan esiintyjiä Jyrki Anttilaa, Anna-Kristiina Kaappolaa sekä Jussi Vähälää.

 

Illan konsertti alkoi yllätysnumerolla. Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi kertoi, että vähän aikaa sitten kuolleen säveltäjä Eino-Juhani Rautavaaran muistoa kunnioitetaan konsertin aluksi esittämällä ”Sydämeni laulu” Rautavaaran säveltämästä oopperasta Aleksis Kivi, johon Rautavaara on myös tehnyt libreton. Laulun esittivät Kansallisoopperan orkesteri solistinaan baritoni Ville Rusanen. Esitys oli upea ja Rusanen lauloi komeasti.

 

Suuria sointeja Oopperasta -konsertissa kuultiin Wolfgang Anadeus Mozartin, Carl Maria von Weberin ja Johannes Brahmsin musiikkia. Sitä esittivät Kansallisoopperan orkesteri johtajanaan Eugene Tzigane, sopraano Anna-Kristiina Kaappola, tenori Jyrki Anttila, viulisti Jukka Merjanen, jolla oli käytössään Andrea Guarneri -viulu vuodelta 1676 sekä sellisti Jussi Vähälä, joka soitti 1600-luvun Giovanni tononi -selloa. Nämä soittimet oli juuri saatu kansallisoopperan orkesterin käyttöön. Konsertti oli tyylikäs kokonaisuus ja esiintyjät olivat huippuluokkaa. Espoon kirkko on kaunis ja musiikki soi siellä kauniisti.

 

20160804_221858.jpg

 

Konsertin päättyessä iltakymmenen jälkeen oli jo hämärää.