P1120582.JPG

 

Heinäkuun sade

Enää pisaroivat
pihakoivut vaan.
Sade sormin hienoin
väritti jo maan.

Katso, lammikkoina
polku hymyää.
Mutta väkevämmin
multa vihertää,

Sinisilmin välkkyy
kukat puutarhan.
Syvempi on loiste
punapellavan.

Pilvivuoret jylhät
repeävät jo.
Valojuovin heikoin
hehkuu aurinko.

Yli järven peilin,
tumman, tyvenen,
hellä sateenkaari
kohoo huikaisten.

Saima Harmaja

 

Saima Harmajan runo kuvaa hyvin päättyneen heinäkuun tunnelmia. Jos on sää ollut vaihteleva, sitä on ollut myös muutenkin meidän kesä-heinäkuumme, johon on kuulunut poikkeuksellisen suuri määrä eri-ikäisten perheenjäsenten ja ystävien syntymäpäiviä sekä kulttuuritapahtumia eri puolilla Suomea.

 

Keskiviikkona kotiuduimme Savonlinnan matkalta ja torstaiksi Päivi oli kutsunut meidät viettämään Jannen ja Juulian yhdistettyä syntymäpäiväjuhlaa. Juulia vietti 11-vuotissyntymäpäiväänsä jo kesäkuun lopulla ja Janne täytti 15 vuotta heinäkuun loppupuolella. Tarjolla oli herkullinen juustovalikoima ja kahvin kanssa karjalanpiirakoita ja maukkaita kakkuja. Seurasimme samalla syrjäsilmällä televisiosta Suomen presidentin Sauli Niinistön ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tapaamista ja neuvottelua Punkaharjun Valtionhotellissa. Putinin vierailu liittyi Suomen 100-vuotisjuhlintaan ja presidenttien ohjelmassa oli illalla vielä Jolanta-oopperaesitys Olavinlinnassa.

 

Perjantaina Jarkolla oli syntymäpäivä, ja kun hän oli kesälomalla, menimme Jarkon, Corinnen ja Rianan kanssa syntymäpäiväkahveille Café Helmeen. Kahvilan runsaasta kakkutarjonnasta oli vaikea valita mieluisin. Hyviä olivat kaikki valitut herkut.

 

Perjantaina iltapäivällä tapasimme Päivin, Juuson, Jannen ja Juulian kanssa Krapihovissa, jossa söimme Krapin viiden vuodenajan kesäpöydän antimia. Näistä kesäpöydän herkuista erityisen maukkaita olivat lasimestarin rautu, savumuikut, peruna-sienisalaatti uusista perunoista ja kantarelleista, palvattu lampaan paisti raparperihillokkeen kanssa, seljankukka-kesämarjahyytelö vaniljakerman kanssa sekä raparperihyve. Vatsa täyttyi herkuista ja pari tuntia meni rattoisasti.

 

Päivällisen jälkeen Päivin perhe lähti kotimatkalle ja me Antin kanssa kävelimme Krapin Pajaan katsomaan ja kuuntelemaan tänä vuonna 21. kerran järjestetyn Meidän Festivaalin konserttia. Meidän Festivaalin nimenä oli tänä vuonna Äänioikeus, ja sen esiintyjinä oli pelkästään naistaiteilijoita. Meidän Festivaalin luoja ja sielu viulisti Pekka Kuusisto ei esiintynyt yhdessäkään festivaalin konsertissa.

 

Kirjoitin Meidän Festivaaleille alkukesästä viestin, kun kävi ilmi, ettei Pekka Kuusisto esiinny festivaalilla. Pahoittelin sitä, ettei tällä kerralla ollut ollenkaan tilaisuutta kuulla Pekka Kuusiston soittoa tai paremminkin kokea hänen kokonaisvaltaista esiintymistään. Sain Pekalta vastauksen, jossa hän perusteli kolmella syyllä sitä, ettei esiinny festivaalilla: ensinnäkin koko tapahtumassa ei ollut ainuttakaan miespuolista esiintyjää, toiseksi Pekka sanoi olleensa festivaalin parikymmenvuotisen olemassaolon aikana lavalla festivaalien jokaisena päivänä ja useimmiten monta kertaa päivässä, jolloin hänellä ei ole useinkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen omien esitystensä ulkopuolella tapahtui ja kolmantena syynä oli se, että hänen mielestään ei ole hyvä, jos Meidän Festivaali henkilöityy liikaa häneen. Olemme jo ennen Meidän Festivaalia osallistuneet Pekka ja Jaakko Kuusiston Sipoossa järjestämiin Musiikkia Sipoossa -tapahtumiin ja näin päässeet seuraamaan erityisesti Pekka Kuusiston uran kehitystä, ja siksi kuuntelemme edelleenkin miellelämme hänen soitantaansa.

 

Pekka Kuusisto kirjoitti myös siitä, millä tavoilla hän tänä vuonna on toteuttamassa festivaalia: "On totta, etten esiinny tämän vuoden Meidän Festivaalilla. Olen kyllä toteuttamassa festivaalia kaikilla muilla tavoilla joihin taitoni riittävät – taittelemassa nuottitelineitä, kuljettamassa muusikoita, myymässä pääsylippuja, leikkaamassa Meidän Metsän nurmikkoa ja niin edelleen, mutta lavalla minua ei nähdä."

 

Krapin Pajan konsertti oli nimeltään Diagnoosi II, ja siinä Maria Ylipää tulkitsi runoilija L. Onervan tekstejä Anna-Mari Kähärän sävellyksinä. Konsertin alussa ja lauluesitysten kanssa vuorotellen kirjailija Anna Kortelainen tutustutti yleisön L. Onervan elämän tarinoihin ja valokuviin. Konsertissa esiintyi laulaja Maria Ylipään, kosketinsoittaja, haitaristi ja laulaja Anna-Mari Kähärän ja kertoja Anna Kortelaisen lisäksi sellisti Riikka Lampinen.

 

Anna-Mari Kähärän sävellykset olivat tunnelmaltaan vahvoja ja niin olivat myös Maria Ylipään tulkinnat. Anna Kortelaisen kerronta oli kiinnostavaa ja mukavaa kuunneltavaa. Krapin Pajassakaan emme olleet vielä tätä aikaisemmin käyneet, joten nyt oli tilaisuus myös nähdä se.

 

Lauantaina olin taas opasvuorossa Sipoon vanhassa kirkossa kello kahdestatoista neljään. Kirkossa kävi vierailijoita mukavasti, ruuhkaa ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa. Sen verran kävijöitä kuitenkin oli, että pystyin syömään eväsbanaaniani vain vähän kerrallaan, ja kun Antti kävi kirkossa ja toi minulle eväsleipiä, niitäkin ehdin syödä vain vähän kerrallaan ja loput ajomatkalla kirkosta kotiin.

 

Sunnuntaina menin Maria-Liisan kanssa katsomaan Söderkullan ulkonäyttämöllä esitettävää Sipoon Teatterin kesäteatterinäytelmää "100-vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi". Kaija ja Sirkkakin liittyivät seuraamme. Antti sitä vastoin valitsi Formulat kesäteatteriesityksen sijaan. Sää oli helteinen ja avotaivaan alla kattamattomassa katsomossa tuli suorastaan hiki, vaikka tuuli välillä vilvoittikin mukavasti.

 

Esitys oli tyypillinen kevyt kesäteatterinäytelmä, jossa sekalainen joukko rosvoja, poliiseja ja muita tyyppejä siirtyi vauhdikkaasti tilanteesta ja väärinkäsityksestä toiseen. Kaiken keskellä reipas, vanhainkodin ikkunasta karannut 100-vuotias Allan koki jännittävän seikkailun, tosin hänen pitkään elämäänsä oli mahtunut muitakin suuria seikkailuja. Tämänkertainen kesäteatteriesitys oli Sipoon Teatterin kaikkien aikojen suurimpia, siinä oli mukana ennätyksellinen joukko väkeä. Näytelmän oli ohjannut Anu Hälvä-Sallinen.

 

Ruotsalaisen Jonas Jonassonin suomeksikin julkaisu veijariromaani Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi on Ruotsin eniten myytyjä kirjoja 2000-luvulla. Sen pohjalta on myös tehty elokuva vuonna 2013. Kirjaa en ole lukenut enkä elokuvaa nähnyt, mutta näytelmä todennäköisesti seurasi hyvin kirjan juonenkulkua.