P1240755.JPG

 

Enni Mustosen Sotaleski  (Otava 2019, 523 sivua) on Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -romaanisarjan seitsemäs osa. Sarjan ensimmäinen osa on Paimentyttö, ja siinä Ida Kristiina Eriksson on 12-vuotias ja seitsemännen osan, Sotalesken, päättyessä hän on 64 vuoden ikäinen. Hänen ja hänen lähipiirinsä elämää on päästy tähän mennessä seuraamaan jo yli 50 vuoden ajalta.

Sotalesken kertoja on Idan tytär Kirsti, 34-vuotias muotiliike Parisiennen omistaja, kuvanveistäjä Ilmari Aaltosen vaimo ja 10-vuotiaan Vienan äiti. Kesällä 1939 Karjalan kannaksella tehdään linnoitustöitä ja varustaudutaan Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta. Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto aloittaa talvisodan yllättäen ilman sodanjulistusta. Talvisodan ja sitä välirauhan jälkeen seuraavan jatkosodan aikana sota vaikuttaa ja tuntuu kaikessa elämässä. Pommituksissa tuhoutuu taloja ja ihmisiä kuolee. Pelko on koko ajan läsnä ihmisten elämässä, isät ja pojat ovat sodassa ja kotona pelätään heidän puolestaan ja pelätään myös pommituksia, ja vähän väliä joudutaan pakenemaan pommisuojiin. Ruoasta ja kaikesta muustakin on pulaa.

Sotaleskessä kuvataan naisten elämää muun muassa linnoitustöiden muonitustehtävissä: Neljännestuntia myöhemmin kömpivätkin jo kaikki miehet riihikatoksen pöydän ääreen, ja kaatelin kahvia heidän peltimukeihinsa. Marin tuoma mannapuurokin teki kauppansa, mutta vielä enemmän miehet ilahtuivat, kun askareisiin herätetty Anna-Liisa toi lopulta tarjolle kukkuralisen kulhollisen juuri uunista otettuja piirakoita. / - Haes vielä se pienempi silakkanelikko kellarist, Mari käskytti tytärtään, kun näki, että yksi miehistä kaivoi repustaan puisen suola-askin ja sirotti siitä hyppysellisen piirakkansa päälle. Tietysti miehiä huikoi, olihan illalla juotu juhannusviinoja oikein urakalla.

Kerrotaan myös kotirintaman naisten elämästä: Arkihan meidät naiset piti järjissämme, arki ja lapset ja se, että jouluun oli enää pari viikkoa. Kun talo oli täynnä kirkassilmiä, oli selvää, ettei heitä voinut jättää ilman lahjoja. Rintamallekin piti lähettää paketteja, vaikkei niiden perillemenosta ollut varmuutta.

Karjalaistenkin tilannetta käsitellään ja evakkojen elämää seurataan erään kannaslaisen perheen kannalta: Kaikkein raskain oli tietysti Marin, Arvon ja lasten kohtalo, sillä heiltä oli riistetty koti ja koko entinen elämä rauhansopimuksella, johon he eivät olleet voineet vaikuttaa millään tavoin. Ei ihme, että he sulkeutuivat rauhanehtojen selvittyä koko loppupäiväksi kamariinsa pikku-Rauhan kanssa.

Mustonen kuvaa sota-ajan elämää todentuntuisesti. Hän on hyvin perehtynyt historiaan ja kaikki historialliset tapahtumat ovat todellisia. Henkilöt ovat muutamia todellisia henkilöitä lukuun ottamatta fiktiivisiä, mutta kun heidän elämäänsä on päässyt seuraamaan näin monien vuosikymmenten ajalta, hekin tuntuvat hyvin todellisilta. 

Sotaleski on sujuvasti kerrottu, kiinnostava tarina sota-ajan Suomesta. Tarinan kerronta etenee suoraviivaisesti ilman takaumia ja muita aikatasovaihdoksia, ja vaikka sota-aika on kaikille raskasta ja vaikeaa, tarina ei ole synkkä vaan antaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät ja vaikeistakin tilanteista voi selvitä. Toisaalta kirja on kevyttä luettavaa, mutta toisaalta asiat, joita siinä käsitellään, eivät ole kevyitä. Anttikin luki Sotalesken ja lainasin sen kirjastosta myös äidille. Seuraava osa Syrjästäkatsojien tarinoita ilmestyy toivottavasti taas ensi keväänä, näin ainakin voisi päätellä siitä, mihin Sotaleski päättyi.