Eilen torstaina ajoin äidin ja isän kanssa Mäntyharjulle tapaamaan Viola-serkkuani. Meillä oli mukava matka aurinkoisessa kesäsäässä. Viola tarjosi meille lähileipomon valmistamia maukkaita herkkuja, voileipäkakkua ja täytekakkua. Violan seuralainen pienikokoinen karvainen pystykorva, jonka rotua en enää muista, hurmasi meidät kaikki. Se oli kaunis ja hyväkäytöksinen ja erittäin rakas emännälleen. Sukulaisvierailut ovat siitä mukavia, että aina kuulee omasta suvustaan asioita, joita ei ole aikaisemmin tiennytkään. Olisin mielelläni yhdistänyt matkaan käynnin Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla, mutta valitettavasti se avautuu vasta 11.6.

Aku Louhimiehen ohjaaman irlantilaisdraaman Rebellion - verellä ja sydämellä kaikki jaksot tulivat samaan aikaan Yle Areenalle katsottaviksi, ja katsoimmekin ne melkein yhteen menoon. Viisiosainen sarja kuvaa vuoden 1916 pääsiäisen tapahtumia Dublinissa, jossa syttyi verinen kapina. Siinä kansallismieliset irlantilaiset taistelivat itsenäisyyden puolesta.

Sarjan seuraamista olisi helpottanut, jos olisi etukäteen tutustunut Irlannin historiaan. Nyt asiat etenivät niin nopeasti, ettei välillä meinannut perässä pysyä eikä aina ollut oikein selvää, kuka oli milläkin puolella. Kiinnostava sarja oli kuitenkin ja kiinnostavuutta lisäsi se, että siinä seurattiin kolmen naisen elämää ja kohtaloita kapinan aikana. Sarja oli väkivaltainen ja raaka, mutta niin kapinan aikaiset tapahtumat olivat varmaan oikeastikin. Hieman synkkiin tunnelmiin se myös päättyi.

On hienoa, että televisio lähettää hyviä uusia sarjoja kesäaikaankin. Aloimme seurata myös 14-osaista espanjalaista sarjaa Gran Hotel, joka kertoo 1900-luvun alun loistohotellista. Sarjan alussa Julio Olmeda saapuu maalaiskaupungissa sijaitsevaan Alarcónin suvun omistamaan hotelliin etsimään kadonnutta sisartaan. Hän pestautuu hotellin palvelukseen ja ryhtyy selvittämään, mitä hänen sisarelleen on tapahtunut. Sarja on tosi kiinnostava ja jännittävä. Se on hyvin tehtyä, komeaa draamaa.

Perjantai-iltana rupesimme katsomaan Yle Teeman esittämää, arvioinneissa viisi tähteä saanutta Clint Eastwoodin ohjaamaa elokuvaa Million Dollar Baby (2004), joka sai vuonna 2005 neljä Oscaria: parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen (Clint Eastwood), parhaan naispääosan (Hilary Swank), parhaan miessivuosan (Morgan Freeman). Elokuvan tarina kertoo ikääntyneestä nyrkkeilysalin pitäjästä ja nyrkkeilyvalmentajasta (Clint Eastwood), jonka köyhä tarjoilijana toimiva, mutta nyrkkeilymestariksi haluava Maggie Fitzgerald (Hilary Swank) haluaa valmentajakseen. Valmentaja ei ole kiinnostunut ottamaan valmennettavakseen Maggieta, joka, paitsi että on nainen, on jo 31-vuotiaskin. Sinnikäs Maggie ei anna periksi. Hän saa myös tukea nyrkkeilysalilla työskentelevältä Morgan Freemanin esittämältä mieheltä. Lopulta valmentaja kuitenkin suostuu ottamaan Maggien hoiviinsa. Hyvin nopeasti  Maggiesta kehittyy voitosta voittoon kulkeva nyrkkeilysankari, kunnes tapahtuu jotakin, joka muuttaa kaikkien elämän.

Tarina on kauniisti tehty, vaikka siinä nyrkkeilevät naiset iskevät toisiaan verissä päin. Näyttelijät ovat hyviä, myös Oscar-ehdokkaana miespääosasta ollut Clint Eastwood. Tarinan kertojana on sivuosassa näyttelevä Morgan Freeman, ja hänen kerrontansa tuo elokuvaan aivan omanlaisensa  tunnelman. Hienosta elokuvasta jäi surumielinen olo.