Paikallisissa elokuvateattereissa esitetään juuri nyt vuoden 2016 parhaiksi mainostettuja elokuvia, ja useat näistä elokuvista ovatkin saaneet muun muassa Golden Globe -palkintoehdokkuuksia. La La Land, jonka jo kävimme katsomassa, on saanut eniten ehdokkuuksia, kaikkiaan seitsemässä kategoriassa. Tänään kävimme katsomassa elokuvan Lion, jolla on ehdokkuus neljässä kategoriassa.

Lion on tositarinaan perustuva elokuva. Se kertoo intialaisesta pojasta Saroo Khanista, joka asuu äitinsä ja sisarustensa kanssa Khandwassa Intiassa ja joka viisivuotiaana eksyy vanhemmasta veljestään Guddysta, kun he ovat työnhakumatkalla. Saroo menee junaan nukkumaan, ja kun hän herää, juna kiitää kovaa vauhtia kohti tuhannen mailin (1600 kilometrin) päässä olevaa miljoonakaupunkia Kalkuttaa. Kalkutassa Saroo päätyy kadulle ja sieltä lastenkotiin, ja kun hän ei tiedä, mistä hän on kotoisin tai mikä hänen äitinsä nimi on, hän päätyy adoptoitavaksi. Hänen adoptiovanhempansa ovat australialainen Tasmaniassa asuva lapseton pariskunta. Saroo saapuu Australiaan vuonna 1987.

Kuluu kaksikymmentä vuotta, Saroo muuttaa Melbourneen opiskelemaan. Hänen tyttöystävänsä intialaiset ystävät kannustavat häntä selvittämään, mistä ja millaisesta perheestä hän on lähtöisin.  Saroo alkaa etsiä alkuperäistä perhettään Google Earth -teknologian avulla. Pitkällisten etsintöjen jälkeen Saroo löytää kotikyläänsä, jossa hänen vanha äitinsä ei ole koskaan luopunut toivosta, että Saroo jonain päivänä palaisi kotiin.

Lion on kiinnostava, koskettava ja liikuttava elokuva. Elokuvan alkuosa on tosi vauhdikas ja vaikuttava. Viisivuotiasta Saroota esittävä Sunny Pawar on ihastuttava lapsi ja sympaattinen on myös aikuista Saroota esittävä Dev Patel sekä Saroon adoptioäitiä esittävä Nicole Kidman.

Elokuvan lopputeksteissä kerrotaan, että vuosittain Intiassa katoaa kahdeksankymmentätuhatta lasta. Saroon kohtalo on näistä positiivisimpia. Hän saa hyvät ja rakastavat adoptiovanhemmat ja lopulta hän löytää myös oikean äitinsä.