P1170937.JPG

 

Dekkareiden lukeminen on mukavaa puuhaa kesähelteillä, kun ei oikein muuta jaksa/viitsi tehdä. Lainasin erinomaisesta Söderkullan kirjastostamme kaksi dekkaria, jotka luin peräjälkeen. Ensin luin A. J. Finnin esikoisteoksen Nainen ikkunassa (2018, 461 s.).

Newyorkilainen lastenpsykiatri Anna Fox potee niin pahanlaatuista agorafobiaa eli avoimien paikkojen kammoa, että hän ei pysty lähtemään ulos kodistaan. Anna viettää päivänsä katselemalla mustavalkoisia jännityselokuvia ja tarkkailemalla salaa sekä valokuvaamalla ikkunoistaan naapuriensa elämää. Hänellä on vahva lääkitys ja sen lisäksi hän nauttii pitkin päivää runsaita määriä merlot-punaviiniä.

"Kukaan ei ole koskaan huomannut minua. Ei kumpikaan Millereistä, eivät Takedat, eivät Wassermanit, ei Grayn perhekunta. Eivät Lordit ennen kuin muuttivat, eivät Mottit ennen kuin erosivat. Eivät ohi ajavat taksit, eivät jalankulkijat. Ei edes postinkantaja, jota aikoinaan kuvasin joka päivä jokaisella ovella. Ja kuukaudesta toiseen kävin kuvia läpi, elin kuvaushetket uudelleen, kunnes en enää pysynyt ikkunani takana eletyn elämän vauhdissa. Poikkeuksia on toki yhä. - Millerit kiinnostavat minua edelleen. Tai kiinnostivat, ennen kuin Russellit tulivat."

Anna on myös aktiivinen Internetin Agora-keskustelupalstalla, jossa agorafobiasta kärsivät kohtaavat toisiaan ja saavat vertaistukea. Kun joku nettisivuston käyttäjä on saanut selville, että Anna on psykologi ja sana siitä leviää, Anna ryhtyy auttamaan muita agorafobiasta kärsiviä omalla "tohtoriottaavastaan"-palstallaan. Näiden Agora-kontaktien lisäksi Annan ainoat kontaktit ovat hänen fysioterapeuttinsa Bina ja psykiatrinsa Fielding, jotka tekevät kotikäyntejä Annan kotiin.

Eräänä päivänä Anna naapureiden elämää tarkkaillessaan näkee ikkunastaan, kun naapuritalossa tapahtuu murha. Kun Anna kertoo poliisille, mitä hän on nähnyt, poliisi ei usko hänen kertomustaan, vaan epäilee, "että kun sinä joit sitä erinomaista merlotia ja otit lääkkeitä ja katselit elokuvaa, saatoit innostua hiukan liikaa ja nähdä sellaista, mikä ei ollut totta."

"Olen eilisestä lähtien vältellyt keittiötä, itse asiassa koko ensimmäistä kerrosta. Nyt istun kuitenkin taas ikkunassa, tuijotan herkeämättä puiston takana olevaa taloa. Kaadan viininauhan lasiin. / Tiedän, kenet näin siellä. Verta vuotavana. Anovana. / tämä ei ole lähimainkaan ohi. / Ja minä juon."

Aluksi kirjan tapahtumat vaikuttivat minusta melko sekavilta, mutta ajan myötä kuva tapahtumista tarkentui ja siinä vaiheessa kirjan lukemista ei malttanut lopettaa, vaan illallakin piti lukea niin kauan, kuin silmät pysyivät auki. Kerronnan edetessä lukija sai vähän kerrassaan tietoa nykyiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista; mitä Annan elämässä oli tapahtunut ja miksi hän ei pystynyt poistumaan kodistaan. Tarina pysyi kiinnostavana loppuun asti, koska juoni oli niin taitavasti rakennettu, ettei loppuratkaisua voinut arvata. Tarina oli jännittävä, mutta ei piinaavalla tavalla, joten sitä uskalsi lukea iltayön tunteinakin ennen nukahtamista.

Kirjaa lukiessa minulla oli koko ajan sellainen tunne, että kirja on naisen kirjoittama, mikä johtuu varmaankin siitä, että kirja on naisen, Annan, näkökulmasta kirjoitettu. Kirjailija on kuitenkin mies, kustantaja Daniel Mallory, joka käyttää kirjailijanimeä A. J. Finn. Nainen ikkunassa -romaania on kutsuttu "vuoden nerokkaimmaksi trilleriksi". Kirjailija Stephen King on sanonut, että se on "kirja, jota ei malta laskea käsistään."