Söderkullan kirkko.

Keskiviikkona jaettiin tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-palkinnot, ja tilaisuus näytettiin suorana lähetyksenä TV1:ltä. Eniten minua kaunokirjallisuuden palkintoehdokkaista kiinnosti Sirpa Kähkösen teos 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia, koska olen tykännyt hänen kirjoittamistaan romaaneista ja olen lukenut niistä surimman osan. Ilahduin, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan tämän vuoden valitsija Jorma Uotinen kertoi voittajan olevan Sirpa Kähkösen romaani. Olin jo varannut kirjan kirjastostamme aikaisemmin syksyllä ja sain sen alkuviikosta. Kun hain kirjan kirjastosta, kirjastonhoitaja kertoi, että kirjalle oli tullut varauksia keskiviikon jälkeen tosi paljon. Tällä hetkellä Helle-kirjastoissa on varauksia yli 300, ja kirjaa on näissä kirjastoissa 26 kappaletta, joten viimeiset varaajat joutuvat odottelemaan aika pitkään.

Varasin myös tietokirjallisuuden Finlandian voittajan Antti Järven teoksen Minne katosi Antti Järvi - Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä. Sitä varattiin voiton selvittyä huomattavasti vähemmän kuin Kähkösen kirjaa. Jonossa on ennen minua runsaat neljäkymmentä lainaajaa.

Lauantaina Helsingin Sanomat näytti tilaajilleen striimattuna Temppeliaukion kirkosta Tapiolan kuoron Valo-joulukonsertin. Tapiolan kuoro on 60-vuotias lapsi- ja nuorisokuoro, jonka nykyinen taiteellinen johtaja Pasi Hyökki on itse entinen kuorolainen. Kuoronjohtaja Pasi Hyökin mukaan kuorossa laulaa moni sen alkuaikojen laulajan lapsenlapsi. Kuoron joulukonserttiperinne alkoi jo 1960-luvulla.

Lauantain konsertissa esiintyivät kuoron kanssa myös harpunsoittaja Hanna Kenttämies sekä Tapiolan kuoron jousiyhtye. Konsertissa kuultiin useita tuttuja joululauluja, kuten Sylvian joululaulu, Tonttu, Nisse-polkka, On hanget korkeat nietokset, Kulkuset, Kuului laulu enkelten, Jouluyö, juhlayö, En etsi valtaa, loistoa ja Maa on niin kaunis. Kuultiin myös joitakin ennestään vähemmän tuttuja lauluja.

Oli mukavaa katsella konserttia kotona, kun ei tarvinnut lähteä ajamaan Helsinkiin pimeässä ja viimaisessa pakkassäässä. Näinkin voi päästä joulun tunnelmaan. Tämän saman asian olen todennutkin jo useana vuonna, kun koronan tai muiden syiden takia striimatun konsertin katsominen on houkutellut enemmän kuin paikan päälle lähteminen.

Kun konsertti pidetään vajaan neljän kilometrin päästä kotoa, niin sinne on helppo lähteä. Sipoon Sointu -kuoron perinteinen joulukonsertti Söderkullan kirkossa oli sunnuntaina iltapäivällä ja sinne menin paikan päälle.  Kuoron johtaja Päivä Bonde-Jensen kertoi, että osa kuorolaisista oli sairaana ja osa estynyt muista syistä, mutta tämä yhdeksän laulajan vahvistettu tuplakvartetti lauloi tosi kauniisti. Vajaan tunnin mittaiseen konserttiin mahtui kuoron esittämiä, pääosin hieman tuntemattomampia joululauluja ja yhteislauluina laulettuja tuttuja lauluja; Arkihuolesi kaikki heitä, Varpunen jouluaamuna, Sydämeeni joulun teen ja Tulkoon joulu sekä Sipoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherran Juha Ilosen adventin ajan tervehdys.

Illalla ehdin vielä katsomaan Kansallisteatterista suorana striimatun Musta laatikko -esityksen, jossa Helsingin Sanomien toimittajat kertoivat valmistelemiaan tositarinoita itse valitsemistaan aiheista. Helsingin Sanomat tarjosi tämänkin esityksen  tilaajilleen. Nämä esitykset ovat aina, helmikuusta 2016 lähtien, jolloin esitykset alkoivat, olleet erittäin suosittuja. Vuonna 2017 kävimme Kansallisteatterissa katsomassa yhden esityksen, mutta minusta näitä esityksiä voi hyvin katsoa kotonakin, kun HS niitä kerran lähettää.

Tällä kertaa Mustan laatikon aiheina olivat muun muassa norjalainen Bastøyn saaren vankila, lasteen kohdistuva rasismi, Suomen rakkaudellisin kunta Luoto, graffititaide sekä taiteilija Axel Gallénin (Akseli Gallen-Kallelan) vuonna 1902 maalaama teos Syksy, viisi ristiä, josta maksettiin lokakuussa 2023 Lontoossa yli miljoona euroa. Teos on useimmille tuntematon, itse en ollut nähnyt siitä koskaan edes kuvaa.