Keväällä luin netin kautta (http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/100653/Hajamietteita_kapinaviikoilta-.pdf) kirjailija Juhani Ahon kirjoittaman teoksen "Hajamietteitä kapinaviikoilta", joka on päiväkirjamuotoon kirjoitettu dokumentti Suomen sisällissodasta alkuvuonna 1918. Sisällissodan alettua Juhani Aho alkoi kirjoittaa päiväkirjaa, ja hän kirjoitti sitä sisällissodan päättymiseen asti. Päiväkirja alkaa sunnuntaina 27. päivänä tammikuuta 1918 ja päättyy lauantaina 25. päivänä toukokuuta 1918. Päiväkirja ilmestyi kolmena osana vuosien 1918 ja 1919 aikana. Sisällissodan aikaan Aho asui Helsingissä.

Päiväkirjan ensimmäisen osan alussa on alkulause, jossa Aho kirjoittaa: "Kapinan aikana elimme täällä Helsingissä kuin suuressa yhteisvankilassa. Päivän aikaan saivat vangitut kyllä tavata toisiaan, kun liikkuivat varovasti, yksitellen, enintään kaksin. Jos kolme henkilöä pyrki yhteen, täytyi heidän jo tulla ja lähteä eri aikoina." ... "Olihan se kylläkin kaameata aikaa täälläkin, mutta mitä se olikaan sen rinnalla, mitä maaseudulta kuului jo silloin, varsinkin sen jälkeen kuin rintamat murtuivat ja kaikki kauhut paljastuivat." "Oli vaikea ryhtyä mihinkään entiseen työhön. Päiväinen aika kului 'tietotoimistojen' väliä kulkiessa ja välittäessä uutisia paikasta toiseen. Jokainen tuttava oli sellainen tietotoimisto. Juttuja kerrottiin ja tarkistettiin. Kotiin tultua askartelivat ajatukset lakkaamatta sen ympärllä, mitä oli kuullut ja nähnyt. Pitkinä iltoina ja öinä ne keskittyivät siihen, mitä tämä oikeastaan on, miten tähän on tultu, mikä tästä on tuleva." ... "Kun en muutakaan osannut, rupesin merkitsemään muistiin mietteitäni ja vaikutelmiani. Ne olivat yhtenä päivänä yhdet, toisina toiset, usein vastakkaiset. Siksi nimitän niitä 'Hajamietteiksi'."

Sisällissodan aikana Aho seurasi aktiivisesti tapahtumia useista sanomalehdistä ja tapasi päivittäin tuttaviaan pysyäkseen mahdollisimman hyvin tietoisena sodan tapahtumista. Hän kirjoitti päiväkirjatekstinsä yleensä myöhäisinä iltahetkinä, ja ennen kun päiväkirjatekstit julkaistiin, hän muutti niitä vain vähän, koska hän ajatteli, että näin hänen purkauksensa tulevat jälkipolvien luettaviksi aitoina ja välittöminä ja kuvaavat parhaiten hänen silloisia tuntemuksiaan. Juhani Aho oli sodassa valkoisten puolella, hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt sen sijaan oli punaisten puolella. Heidän poikansa Heikki ja Antti olivat myös sodassa eri puolilla; Heikki oli punaisten ja Antti valkoisten puolella. Näistä perheen sisäisistä asioista Juhani Aho ei kuitenkaan päiväkirjoissaan kerro mitään.

Sisällissodan toisena päivänä 28.1.1918 Juhani Aho naulaa kotinsa eräälle ovelle julistuksen "siltä varalta, että sattuisi joku 'punainen' pistäytymään talossa:"

"Suomen kansa ei voi koskaan tunnustaa mitään hallitusta, joka on saatu aikaan väkivallalla. / Se tunnustaa ainoastaan sen hallituksen, jonka eduskunta on asettanut. / Olkoon se hallitus millainen tahansa, minä tottelen sitä. 28.1.18."

Juhani Aho oli muuttanut perheineen Tuusulasta Helsinkiin vuonna 1911. Sisällissodan aikana hän kuitenkin seurasi myös Tuusulassa asuvien taiteilijaystäviensä elämää: "Maaseudulla. Sain kuulla jotain oloista maaseudulla, m.m. Tuusulassa. Siellä ovat punaiset pitäneet kotitarkastuksia joka huvilassa, on etsitty aseita, m.m. Hjeltien Lepolasta, Eero Järnefeltiltä ja Jean Sibeliukselta, joilta on saatu joitain vanhoja muisto-miekkoja ja seinäkoriste-aseita. He eivät saa olla missään telefooniyhteydessä edes keskenään. Joka tienhaarassa on vartija, joka vaatii passia. Kun Sibelius aamukävelyllään säveltää, pysäytetään hänet, ja täytyy hänen näyttää passi jollekin Järvenpään kartanon muonamiehen pojalle. Suuri säveltäjä on heille vain tavallinen porvari."

Erittäin kiinnostavasti kerrotun ja paljon tietoa sisältävän teoksensa lopussa Aho kirjoittaa muun muassa: "Tämä maa on täynnä raunioita, poltettuja taloja, ryöstettyjä koteja. Kaameaa on nähdä soraläjät sortuneiden rakennusten paikoilla sodan jalkoihin sortuneissa kaupungeissa ja kylissä. Kauhun tunnetta moninkertaistuttaa tieto siitä, miten tämä on tapahtunut, kuka sen on saanut aikaan. Se ei ole sodan jälkea, vaan murhapolttajan, oman kotinsa mielettömän hävittäjän. sillä olihan suuri osa hävitetystä kaikille yhteistä kansallisomaisuutta. Ja ovathan he hävittäneet omintakin omaansa, omia huoneitaan ja työväentalojaan, ryöstäneet pikkutaloja ja torppiakin."

Aholassa Järvenpäässä, jossa Juhani Aho asui 14 vuoden ajan, on tänä kesänä ollut pienoisnäyttely "Hajamietteitä kapinaviikoilta - Sisällissota kirjailijan silmin". Aholassa on myös ollut heinäkuun ajan keskiviikkoisin ja lauantaisin teemaopastus tähän aiheeseen. Tänään oli kesän viimeinen teemaopastus, johon mekin osallistuimme. Sisällöltään opastus käsitteli pääasiassa elämää Aholassa niinä vuosina, kun Ahot siellä asuivat, mutta myös Ahon teoksia ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön elämää sisällissodan aikana.

 

Ahola Järvenpäässä.