Eilinen matka Floridaan sujui mukavasti. Jarno vei meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta lento lähti aikataulun mukaan New Yorkiin. Matkalla katsoin kaksi elokuvaa: ensin amerikkalaisen Shawn Levyn ohjaaman This Is Where I Leave You (Seitsemän sietämättömän pitkää päivää) vuodelta 2014 ja toiseksi kotimaisen Isänmaallinen mies vuodelta 2013. Amerikkalaiselokuva kertoo perheestä, jonka isä kuolee. Aikuiset lapset palaavat viikoksi äitinsä luokse lapsuudenkotiinsa, ja heidän mukanaan seuraa myös heidän puolisoitaan ja ex-puolisoita. Elokuvassa käsitellään sisarus- ja muita ihmissuhteita koskettavasti mutta myös hauskasti.

Isänmaallinen mies -elokuva kertoo Suomen hiihtomaajoukkueen toilailuista. Toivo, jota esittää Martti Suosalo, värvätään hiihtomaajoukkueen huoltoryhmään, koska hänen verensä on aivan poikkeuksellista, ja sitä verta sitten siirretään suomalaisiin hiihtäjiin. Elokuvan on ohjannut Arto Halonen, joka teki vuonna 2012 dokumenttielokuvan Sinivalkoinen valhe Suomen hiihtomaajoukkueen dopingskandaalista. Ensiksi katsotun elokuvan jälkeen tämä elokuva tuntui melko kömpelöltä eikä sen huumorikaan pahemmin naurattanut.

Matkalla sinivalkoisin siivin.

Kun tulimme New Yorkin lentokentälle, Antti kaivoi jonossa seisomisen tueksi lentolaukustaan taitettavan kävelykeppinsä. Sen ansiosta meidät kuitenkin ohjattiin passintarkastusalueella diplomaattien passintarkastukseen, jossa ei ollut yhtään jonoa vaan pääsimme hyvin nopeasti siitä läpi. Nyt meillä oli sitten viisi tuntia odotusaikaa West Palm Beachin jatkolennolle, kun olimme selvittäneet passintarkastuksen muutamassa minuutissa. Onneksi onnistuimme vaihtamaan liput aikaisemmin lähtevälle lennolle, vaikka se maksoikin lisämaksuna yhteensä sata dollaria. Kaija ja Matti tulivat meitä vastaan ja kotona olimme iltakymmenen maissa.

Aamuviideltä perjantaina, kun heräsimme, oli Palm Beach Post jo tullut ulko-ovemme eteen. Antti tilasi sen jo joulukuussa, kun lähdimme Suomeen. Luimme lehden ja Helsingin Sanomat netistä, minkä jälkeen lähdimme aamiaiselle John G’s -ravintolaan Manalapanille. Istuimme ja söimme ulkona mukavassa hieman yli 20 asteen lämpötilassa. Aamiaisen jälkeen ajoimme vielä Lantanan rantaa katsomaan. Yksi miellyttävä asia täällä Floridassa on ihmisten ystävällisyys. Kun söimme aamiaista, muutama ravintolaan tuleva aamiaisvieras jäi juttelemaan ja kun olimme Lantanan rannassa, eräs amerikkalaismies tuli istumaan viereemme penkille ja kertomaan, että hän on tullut Floridaan tyttärentyttärensä häihin ja siinä istuessamme hän ehti kertoa paljon itsestään ja perheestään.

Antti odottaa aamiaisen saapumista.

Lantanan rannan ilmoitustaululla on paljon tietoa rannan tilanteesta.

Kävimme vihanneskaupassa, ruokakaupassa ja vielä Suomi-leipomossakin, jossa leipomon rouva toivotti meidät tervetulleiksi Floridaan ja totesi, että on mukavaa, kun olemme jälleen täällä. Suomi-leipomon kahvilan pöydät olivat tupaten täynnä suomalaisia ja myös leivän- ja pullanostajia siellä oli jonoksi asti. Me ostimme ruisleivän ja omenaleivonnaisen.