Kanadanhanhia kuvattuna järven toiselta rannalta monen sadan metrin päästä.

Minulla tahtovat Maunot Koivisto ja Kuusisto aina välillä mennä sekaisin, ja niin oli taas käynyt viime kirjoitukseni viimeisessä virkkeessä. Marjukka lähetti asiasta viestin ja nyt laulujen Kaunis kotimaani, Annina ja Kertokaa se hänelle esittäjän nimi on korjattu Mauno Kuusistoksi.

Puuhastellessani pihalla tässä yhtenä päivänä näin perennapenkissä jotain liikettä, ja ehdin nähdä rantakäärmeen luikertelevan kauniin sulavasti istutusten välissä. Pian se katosi näkyvistä enkä tietenkään ehtinyt sitä kuvata. Se ei edes säikäyttänyt, kun sen oranssit niskalaikut erottuivat niin selvästi, joten sitä ei voinut luulla kyykäärmeeksi. Aikaisemmin en ole sellaista meidän pihassa nähnyt. Naapurin Jaana tosin kertoi jo aikaisemmin, että hän oli nähnyt meidän pihan lähellä rantakäärmeen ja että heidän pihassaan niitä on myös näkynyt, olipa hän nähnyt siellä nyt syksyllä viisitoistasenttisiä rantakäärmeen poikasiakin.

Luin Wikipediasta, että maatiloilla pidettiin Suomessa 1800-luvulla ja jo paljon sitä ennenkin rantakäärmeitä elättikäärmeinä, jotka asustivat tuvassa uunin tai lattian alla, navetassa, tallissa tai saunassa, ja joissain paikoissa niitä pidettiin vielä 1950-luvullakin. Elättikäärmeet olivat myyttisiä haltijoita, joita ruokittiin ja jotka suojelivat taloa ja takasivat karjan hyvinvoinnin. Tästä en ollut ennen kyllä kuullutkaan. Maatiainen ry valitsi rantakäärmeen vuoden 2019 Maatiaiseläimeksi. "Maatiainen on aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksen on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, alkuperäiset kotieläinrodut sekä kulttuurimaisemat ja luonnon monimuotoisuus."

Pari yötä sitten olin hereillä neljän jälkeen, jolloin avoimesta ikkunasta alkoi kuulua linnun ääntelyä. En tunnistanut ääntä, mutta se kuului voimakkaana aika läheltä talon takana olevasta metsiköstä.Tämä ääntely ei ollut huhuilua, vaan lyhyttä terävää toistuvaa ääntelyä. Ääntely jatkui sen verran kauan, että päätin yrittää tunnistaa sen Muuttolintujen kevät -sovelluksen avulla. Tallensin ääntä puolisen minuuttia ja sen jälkeen sovellus kertoi, että 95 prosentin varmuudella kyseessä oli lehtopöllö. Meidän tontin takaosassa metsikössä on lehtopöllön pönttö, mutta tähän mennessä siellä on pesinyt tietääksemme vain telkkiä. Olisipa kiva, jos lehtopöllö valitsisi ensi keväänä tämän pöntön pesintäänsä.

Tuli tässä mieleen myös, kun toukokuussa 2000 osallistuimme ystävämme telkkämies Kimmon järjestämälle pöllösafarille, jolloin pääsimme seuraamaan lehtopöllön ja viirupöllön poikasten rengastusta. Matkaan lähdettiin aamuviideltä ja ensin ajettiin autolla melko pitkään ja sitten käveltiin metsässä vielä melkoinen matka. Pöllöjen pöntöt olivat jossain päin Sipoota, mutta tarkemmin en sitä muista, kun se ei ollut tuttua maastoa. Erityisesti silloin jäi mieleen viirupöllöemon käyttäytyminen, kun se teki syösyjä Kimmoa ja toista rengastajaa päin, ja sitä varten heillä oli suojakypärät, suojalasit ja suojakäsineet. Poikaset saatiin kuitenkin rengastetuiksi.

Minulla on aina joskus hieman paineita tunnistaa kasveja ja lintuja, kun pian neljä vuotta täyttävä lapsenlapseni Eden kuulemma sanoo äidilleen, jos he eivät jotain kasvia tai lintua tunnista, että "kysytään Helena-mummolta, hän kyllä tietää". Olen aina joskus pyytänyt tunnistusapua myös Birdlife Suomelta. Nyt Henna laittoi kuvan ja videon Somerolta heidän kakkoskotinsa laiturin lähellä käyskentelevästä haikarasta, jonka oletin "tutkimusteni" perusteella olevan jalohaikara. Lähetin kuitenkin kuvan Birdlifeen saadakseni asiaan varmistuksen. Sieltä vastattiin aivan saman tien, että kyllä kyseessä on jalohaikara, joka on eteläinen tulokas ja runsastunut viime vuosina eteläisessä Suomessa, jossa pesii jo useita kymmeniä pareja. Viime keväänä saman laiturin läheisyydessä näkyi muutamana päivänä harmaahaikara, joka oli helpompi tunnistaa lähetetystä kuvasta, kun olin sellaisen nähnyt livenäkin.

Kävin tänään kävelemässä Hangelbyträsketillä, jossa näkyi uiskentelemassa vastapäisen rannan läheisyydessä nelisenkymmentä kanadanhanhea.  Matkalla järvelle löysin polulta kaksi herkkutattia, muutamia kantarelleja ja suppilovahveroita sekä mustatorvisieniä, joten kyllä täälläkin sieniä löytyy, mutta tähän asti ainakin melko vaatimattomia määriä.