P1200531 (2).JPG

 

Teatterikriitikko Laura Hallamaan teatteriarvostelu Helsingin Sanomissa 13.9.2018 Helsingin Kaupunginteatterin näytelmästä Pullo Cavaa ja aurinkoa oli niin positiivinen, että hankin saman tien liput tähän Arena-teatterissa esitettävään näytelmään, jonka kävimme Antin kanssa eilen katsomassa. Teatteriyleisöstä suurin osa oli naisia ja aika suuri osa myös eläkeläisiä, mikä ei suinkaan ollut yllätys.

Helena Anttosen käsikirjoittama ja Milko Lehdon ohjaama näytelmä kertoo ystävyksistä; neljästä noin kuusikymmentävuotiaasta naisesta, jotka matkustavat Portugalin Algarveen. Yksi naisista, jonka vuoro on ollut tällä kertaa järjestää naisnelikon lomakohde, on muiden tietämättä ostanut talon heille kaikille neljälle yhteiseksi loppuelämän taiteilijakodiksi. Jokaiselta pitäisi nyt siis löytyä rahaa neljäsosa talon hinnasta, eli 17000 euroa. Tästä seuraa aikamoista sekoilua ja farssimaisia tilanteita.

Tarinan juoni oli kovin kevyt ja sekava ja välillä sen käänteet olivat aika epäuskottavia. Lisäksi kuusikymppisten naisten kielenkäyttö ja elekieli oli ajoittain hyvinkin karkeaa, mikä ei ainakaan minun mielestäni lisännyt esityksen hauskuutta. Siitä huolimatta näytelmässä oli hauskojakin hetkiä ja tilanteita, ja olivathan Heidi Heralan, Jaana Saarisen, Aino Sepon ja Eija Vilppaan esittämät sinkkunaiset kaikkine omituisuuksineen aika hauskoja tyyppejä.

Teatterikriitikko Laura Hallamaa oli otsikoinut arvostelunsa Pullo Cavaa ja aurinkoa -näytelmästä: Neljän tähtinäyttelijän komedia vie mukanaan – Herala, Saarinen, Seppo ja Vilpas ovat varsinaisia aarteita. Hallamaa oli antanut esitykselle neljä tähteä, ja hänen arvionsa oli kokonaisuudessaan hyvin positiivinen. Hallamaan mielestä "Varsinainen syy näytelmän riemukkuuteen on neljän näyttelijän kopla, joka tekee työnsä vankkumattoman ammattimaisesti. Heidi Herala, Jaana Saarinen, Aino Seppo ja Eija Vilpas ovat kukin varsinaisia aarteita. Heidän hahmoissaan on rakastettavaa luonnetta."

Eläkeläisistä on viime vuosina esitetty Helsingin Kaupunginteatterissa useita näytelmiä. Mekin olemme käyneet niitä katsomassa.

Tammikuussa 2002 tuli ensi-iltaan Helsingin Kaupunginteatterissa Ronald Harwoodin kirjoittama ja Neil Hardwickin ohjaama näytelmä Kvartetti, jonka kävimme katsomassa saman vuoden toukokuussa. Näytelmää esitettiin melkein kymmenen vuotta loppuunmyydyille katsomoille. Kvartetti kertoo neljästä hieman dementoituneesta oopperalaulajasta, jotka asuvat taiteilijoille tarkoitetussa vanhainkodissa ja sen pääosissa esiintyivät alkuvaiheessa Kyllikki Forssell, Ritva Valkama, Lasse Pöysti ja Pentti Siimes. Tämä oli minusta täyden viiden tähden näytelmä.

Bengt Ahlforsin kirjoittama ja ohjaama näytelmä Viimeinen sikari sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa toukokuussa 2004. Päärooleissa tässä neljän hengen näytelmässä esiintyivät Lasse Pöysti ja Tea ista; Lasse Pöysti eläkkeellä olevana rehtorina ja Tea Ista hänen myös työelämästä pois siirtyneenä vaimonaan. Jukka Kajava kirjoitti toukokuussa 2004 arviossaan Viimeisestä sikarista muun muassa: "Väestö ikääntyy myös teattereiden katsomoissa. Yhä vaikeampi on samaistua lemmentuskaa tihkuvien teinien, Romeoiden ja Julioiden problematiikkaan, mutta Tea Ista ja Lasse Pöysti ovat nannaa." Tämä näytelmä ei upeista näyttelijöistä huolimatta herättänyt minussa erityisen suuria tunteita.

Carin Mannheimerin kirjoittamaa ja Raila Leppäkosken ohjaamaa Viimeinen valssi -näytelmää esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa vuoden 2010 alusta. Suna Vuori kirjoitti Helsingin Sanomiin arvion näytelmästä, jossa hän totesi muun muassa, että "Viimeisessä valssissa on pelkkä asetelma vailla suuntaa tai suurtakaan dynamiikkaa, eikä juonta oikeastaan lainkaan. Enimmän aikaa köpötellään ja höpötellään porukalla vanhainkodin päivähuoneessa, ja samat vitsit toistetaan moneen kertaan. Niin epäilemättä tapahtuu myös todellisuudessa, mutta eipä siitä draamaa synny." Tämäkään esitys ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta.