Eilen söimme illalliseksi Kivijärvestä Luumäeltä pyydettyä kuhaa ja joimme torstain Helsingin Sanomien viinitestin voittajaviiniä Sauvignon Blanc, Jackson Estate Stich. Testissä arvioitiin kymmenen Sauvignon Blanc -viiniä ja tämä viini sai täydet viisi tähteä. Antti kävi Söderkullan Alkossa ostamassa sitä kaksi pulloa. Ihan hyvää se oli, mutta ei kyllä erottunut kovasti niistä testin häntäpään Sauvignon Blanceista, joita olemme aikaisemmin juoneet.

DSC07445.JPG

Lainasin kirjastosta antologian Sanasinfonia – Novelleja Sibeliuksesta (2015, 148 sivua), jonka ovat toimittaneet Päivi Haanpää ja Marika Riikonen. Kahdeksan kirjailijaa (Emmi Itäranta, Olli Jalonen, Anneli Kanto, Maritta Lintunen, Jarkko Martikainen, Miina Supinen, Petri Tamminen ja Jyrki Vainonen) on kirjoittanut kirjaan novellin. Nämä novellit liittyvät enemmän tai vähemmän Sibeliukseen. Antologian nimeksi tuli Sanasinfonia, koska se kuvaa tekijöiden mielestä sitä, miten sanat soivat novellistien teksteissä.

Tarinat ovat fiktiivisiä ja jotkut ovat niin kaukana Sibeliuksesta, että niiden yhteyttä säveltäjämestariin ei ihan heti oivalla. Kirja oli nopeasti luettu enkä olisi kyllä halunnut siihen enemmän aikaa käyttääkään, sillä minua se ei oikein puhutellut.

Erik Tawaststjernan Sibelius-elämäkerta paljastaa, että nuoren säveltäjämestarin tuuheatukkaisuus teki vaikutuksen kaikkiin. Maailmanvalloituksen kynnyksellä vuonna 1900 Sibelius saa Norjassa asti ihailua pörröisestä tukastaan. Viisi vuotta myöhemmin Englannissa kirjoitetaan, kuinka suomalaisella säveltäjäviikingillä on ”hiukset kuin kultaista kauraa auringossa”... Kun seitsemäs ja viimeinen sinfonia vuonna 1924 valmistui, säveltäjän päälaelta joka tapauksessa erottui vain joitakin valoa vasten piirtyviä haituvia, ja siitä lähtien hän oli kalju. Petri Tamminen: ”Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa”.

Olimme menossa kuuntelemaan Sibeliuksen kahdeksannen sinfonian maailmanensiesitystä. Minkkinen oli jankuttanut koko matkan, että teos ei voisi mitenkään olla aito. Moni muukin epäili samaa, mutta asia tuntui olevan Minkkiselle jonkinasteinen pakkomielle... ”Sibeliuksen jokainen kuitti ja kauppalista on käyty läpi vuosikymmeniä sitten. Ei sieltä mitään voi tällä tavalla yhtäkkiä löytyä.” Miina Supinen: ”Kadonnut sinfonia”.

Mutta tätäkös Aino olisi ymmärtänyt. Olin tuskaantunut. Ihminen, jolta odotin tukea, jankutti vain itsestään ja lapsista ymmärtämättä elämäntehtäväni laajuutta. Saatana! Pyykkiäkö minun olisi pitänyt pestä? Juosta apteekeissa, ruokakaupoissa ja suutarissa kuin pahainen ämmä? Olisiko minun pitänyt keskittyä luuttuamaan lattioita, vaikka sinfonia rönsysi ja myrskysi sisälläni aiheuttaen sielulleni hirvittävää painetta ja levottomuutta? Maritta Lintunen: ”Rapallo”.

DSCN2778.JPG

Hvitträsk-museo Kirkkonummella.

DSCN2728_edited-1.jpg

Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijy Hvitträskissä.

Päivällä meidät oli kutsuttu lounaalle Kirkkonummelle Päivin ja Juuson luokse. Matkalla sinne poikkesimme Hvitträskiin, jossa oli juuri alkamassa opastuskierros. Edellisestä Hvitträskin käynnistämme olikin jo melko pitkä aika. Arkkitehdit Eliel Saarinen, Armas Lindgren ja Herman Gesellius ostivat vuonna 1901 maata Vitträsk-järven rannalta Kirkkonummelta. Sinne kukin arkkitehti suunnitteli oman talonsa, jotka rakennettiin vuosina 1902 - 1903. Talon eteläpääty, joka oli Saaristen koti, on nykyisin museona. Hvitträskissä vieraili aikanaan suuri joukko eri alojen taiteilijoita. Muun muassa Sibelius vieraili siellä ja  hän löysi 1910-luvun alussa Vitträsk-järven rannoilla kävellessään Suomen ensimmäisen kalliomaalauksen.

Päivi ja Juuso tarjosivat meille herkullisen lounaan. Sää oli ihanteellinen ulkona terassilla istuskeluun ja viihdyimmekin siellä monta tuntia.