Keskiviikko 31.7.

Iltapäivällä lähdimme Järvenpäähän, jossa menimme ensin Järvenpään taidemuseoon. Siellä on vielä vajaat kaksi viikkoa esillä näyttely ”Nimimerkki VSB – Venny Soldan Brofeldt 150-v. Koko museo oli varattu Venny Soldan-Brofeldtin (VSB) taiteelle, ja näyttely antoikin kattavan katsauksen VSB:n taiteeseen, maalauksiin ja piirustuksiin, joiden aiheena olivat muotokuvat, perheenjäsenet ja lapset, omakuvat ja maisemat sekä kansan ihmiset, erityisesti heränneet.

Venny Soldan Brofeldt ja hänen elämänsä on kiinnostanut suuresti teatterintekijöitä. Vuonna 2003 YLE esitti kahdeksanosaisen sarjan Venny, joka kertoi Vennyn elämästä ja erityisesti hänen avioliitostaan Juhani Ahon kanssa ja kolmiodraamasta, jonka kolmas osapuoli Vennyn ja Juhanin lisäksi oli Vennyn sisar Tilly. ”TV1:n kahdeksanosainen kausisarja Venny on kolmen ihmisen – kirjailija Juhani Ahon, hänen vaimonsa kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldtin sekä tämän Tilly-siskon yhteinen rakkaustarina. Vennyä ja Tillyä yhdistää siskosten välinen kiinteä side, mutta he rakastavat samaa miestä – Jussia. Erikoislaatuista kolmiodraamaa seurataan boheemin ja itsenäisen Vennyn näkökulmasta.” (YLEn nettisivut, synopsis). Sarja oli hyvin tehty ja kiinnostava, ja lähetinkin YLEen toivomuksen, että se voitaisiin esittää uusintana nyt Vennyn juhlavuonna. Järvenpään taidemuseosta kertoivat myös lähettäneensä samanlaisen viestin YLElle.

Vuonna 2011 kävimme Antin kanssa katsomassa Teatteri Avoimissa Ovissa näytelmän Raudanluja rakkaus, jota kuvattiin teatterin nettisivulla seuraavasti: ”Näytelmän keskiössä on kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt (1863–1945), voimakas ja vahva persoonallisuus. Hän oli boheemi kosmopoliitti, aikansa normeja uhmaava itsenäinen naisasianainen ja vähäosaisia puolustava idealisti. Solmittuaan avioliiton Juhani Ahon (1861–1921) kanssa Venny jatkoi taiteellista uraansa elämänsä loppuun asti aikana, jolloin itsenäisen uran ja avioliiton yhdistäminen ei ollut itsestäänselvyys. Vennyn johtotähtenä elämässä oli isältä peritty hyvän tahdon filosofia, joka asetti ankaria vaatimuksia, mutta myös kannatteli silloin, kun aviomies rakastui hänen sisareensa Tillyyn.” Kyseinen näytelmä on arvosteluasteikollani todellinen huippuesitys, parhaita koskaan näkemistäni näytelmistä.

Tämän vuoden huhtikuussa kävin Kirstin ja Martin kanssa katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä näytelmän Omatunto, joka käsitteli samaa aihetta. ”On Jussi-niminen mies, vaimo Venny, tämän sisar Tilly ja kolmikolla kolme poikaa. On kansalliskirjailija ja kansalaissota. Tästä Lauri Sipari kirjoitti näytelmän Omatunto.” (Raila Kinnunen, Apu-lehti).

Parhaillaan luen Riitta Konttisen kirjoittamaa kirjaa Boheemielämä – Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Kaikesta edellä kirjoittamastani voinee päätellä, että VSB on minusta kiinnostava henkilö.

Taidemuseosta ajoimme Kellokoskelle Merjan syntymäpäiville. Merja on pitkäaikaisimpia lapsuudenystäviäni. Isämme olivat samassa työpaikassa, ja kun he ystävystyivät, perheemme rupesivat viettämään aikaa yhdessä. Merjan kanssa aloitimme aikanaan yhteiset tanssireissut Mäntsälän lavalle ja ajelimme veljiemme Martin ja Jarmon Vespojen kyydissä.

Illaksi meillä oli liput Järvenpää-taloon Meidän Festivaali -konserttiin, jossa esiintyivät Paula Koivuniemi, Pekka Kuusista ja Marzi Nyman. Kun yleisö päästettiin sisälle Järvenpää-talon Sibelius-saliin, Pekka Kuusista lepäili näyttämön perällä olevassa sängyssä ja söi viinirypäleitä. Marzi Nyman istuskeli sängyn reunalla. Kun pojat sitten aloittivat soiton, Paula Koivuniemi laskeutui portaat salin takaosasta näyttämölle huippukorkeissa koroissaan samalla laulaen. Tunnelma oli alusta asti miellyttävän lämminhenkinen. Paula Koivuniemi jutteli laulujen välillä kertoen urastaan ja lauluistaan. Yleisö oli aivan haltioissaan, ja osoitti suosiota seisten. Hieno, erilainen Meidän festivaalin konsertti.

Tiistai 30.7.

Säilöntäpäivä. Päätettiin, että tänä kesänä pitkästä aikaa säilötään maustekurkkuja ja karrikesäkurpitsaa, joten niiden kanssa tässä on puuhasteltu. Aikaa menee ja tiskiä ja sotkua tulee, mutta toisaalta on se hauskaa  puuhaa. Lisäksi ihan mielenkiinnosta piti kokeilla nektariineista hillon tekemistä. Mintulla ja kardemummalla maustettuna hillosta tuli mukavan makuista.

Huomenna menemme Meidän Festivaalin konserttiin. Sen innoittamana kaivoin esiin vanhat kalenterit ja katsoin sieltä, missä festivaalin konserteissa olemme käyneet viime vuosina.

Vuonna 2008 olin Ritvan kanssa Järvenpää-talon Sibelius-salissa pidetyssä konsertissa En skandinavisk sommarafton (skandinaavinen kesäilta), jossa Sibeliuksen, Stenhammarin, Aulinin ja Alfvénin musiikkia esittivät Pekka Kuusisto (viulu), AnneSofie von Otter (laulu) ja Bengt Forsberg (piano). Esitteen mukaan: ”Pohjoismaisen kesäillan vuoroin riehakkaista, vuoroin kaipaavista hetkistä syntyy yksi tämänvuotisen festivaalin varmoista kohokohdista.”

Vuonna 2009 kävimme Bengt the Explorer –konsertissa Ainolassa. Esiintyjinä olivat Pekka Kuusisto (viulu), Bengt Forsberg (piano) ja jousikvartetti Meta4. Ohjelmistossa oli Sibeliuksen ja hänen pohjoismaisten säveltäjäaikalaistensa sävellyksiä.

Vuonna 2010 Tuusulan kirkossa pidetyssä yökonsertissa “Huomio: hyväntekeväisyys” oli teemana hyväntekeväisyys. Konsertissa  Lasse Kurki,  Anna Puu, Janna Hurmerinta ja Anssi Kela esittävät omia kamarimusiikillisia sovituksiaan hyväntekeväisyys-aiheisista kappaleista. Lasse Kurjen kokoama yhtye oli saanut alkunsa vuoden 2009 Tuusulanjärven kamarimusiikissa.

Vuonna 2011 “yksi Meidän Festivaalin viikon kohokohdista on Sibeliuksen Viulukonsertto, josta on luvassa ennenkokematon versio. Pekka Kuusisto, pianisti Heini Kärkkäinen, tähtiballerina Minna Tervamäki ja nykyflamencon edelläkävijä Kaari Martin tuovat Järvenpää-talon lavalle teoksen, jossa tanssi ei vain kuvita musiikkia vaan on kirjaimellisesti osa sitä. Sibeliuksen klassikkoteos on kaikille konsertin taiteilijoille läheinen. Pekka Kuusisto nousi maailmanmaineeseen voitettuaan Sibelius-viulukilpailun vuonna 1995. Kilpailuvoiton jälkeen hän on esittänyt konserttoa lukemattomia kertoja ympäri maailmaa. Tervamäki ja Martin tekivät Viulukonsertosta viime vuonna yhteisen koreografian On a string, johon Meidän Festivaalilla nähtävä koreografia pohjautuu. Nyt yleisön kuultavaksi tuodaan samalla myös harvoin kuultu Sibeliuksen itsensä tekemä versio konsertostaan viululle ja pianolle.” (Meidän Festivaalin esite) Nautimme Antin kanssa suuresti tästä esityksestä.

Maanantai 29.7.

Tämän päivän Uusimaassa kirjoitettiin, että Porvoon Teatterin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -musikaali oli kesän suurmenestys ja että huikean yleisömenestyksen kahmineen musikaalin menestys oli tekijöilleen valtavan hieno kokemus. Kaikki näytökset olivat täysiä, ja jopa Pielavedeltä asti oli tullut bussilastillinen ihmisiä yhtä esitystä seuraamaan. Kyllä Porvooseen mielestäni tarvittaisiin pysyvä kesäteatteri, kun siellä pystytään tekemään näin hienoja esityksiä.

Hufvudstadsbladet puolestaan kirjoittaa tänään, että Meidän Festivaalin avajaiskonsertissa Järvenpää-talossa esiintyneet Pekka Kuusisto ja Olli Mustonen esittivät lauantaina ensimmäistä kertaa Suomessa Olli Mustosen Sonaatin viululle ja pianolle ja että sävellyksen aivan ensimmäinen esitys oli ollut huhtikuussa Lontoossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyseisen sävellyksen aivan ensimmäinen esitys oli huhtikuun yhdeksäntenä päivänä Nikkilässä Artborg 35:ssä, jossa Pekka Kuusisto ja Olli Mustonen pitivät konsertin ennen Lontooseen lähtöään. Itsekin olin paikalla kyseisessä konsertissa. Konserttia seuraavana päivänä Kuusisto ja Mustonen sitten lähtivät Lontooseen, jossa sonaatti myös esitettiin. Asia rupesi sen verran askarruttamaan, että laitoin Sipoon kunnansihteerille sähköpostikyselyn asiasta. Kunhan hän palaa lomalta, saanen vastauksen.

Sunnuntai 28.7.

Kaija ja Veikko olivat järjestäneet porukkaretken bussilla Heinolaan katsomaan kesäteatteriin Diivat-näytelmää, ja mekin lähdimme Antin kanssa mukaan. Meitä oli matkassa neljätoista henkeä, Kaijan ja Veikon ja meidän  lisäksi muun muassa Katri ja Eino, Merja ja Keijo sekä Sirkka ja Erkki. Päivä oli helteinen, mutta illalla seitsemän aikaan, jolloin esitys alkoi, pahin kuumuus oli jo haihtunut ja sää oli mukavan leppeä. Esityksen oli ohjannut Jaakko Saariluoma ja rooleissa olivat muun muassa Sari Havas, Rea Mauranen, Eero Saarinen, Puntti Valtonen, Helena Vierikko ja Vesa Vierikko. Näytelmä oli hyvin tehtyä teatteria, se oli hauska ja viihdyttävä ja näyttelijät olivat hyviä tyyppejä. Oikein kunnon kesäteatteria, jossa kuuluvuus viimeisellekin penkkiriville oli erinomainen. Oli niin mukava matka, että siitä voisi ihan tehdä perinteen.

Lauantai 27.7.

Kun Ateneum avautui kello yhdeltätoista, olimme Antin kanssa jo odottamassa sen ulkopuolella. Tutustumisen kohteena meillä oli Linnan aarteet – Taidetta Presidentinlinnasta -näyttely, jonne Presidentinlinnan peruskorjauksen ajaksi oli tuotu linnassa normaalisti esillä olevia taideteoksia. Näyttelyssä oli esillä sekä keisarillinen taidekokoelma että Ateneumin Presidentinlinnaan tallettamia teoksia. Taiteilijoista tunnetuimpia olivat Albert Edelfelt, Werner Holmberg, Ferdinand von Wright, Hjalmar Munsterhjelm sekä Akseli Gallen-Kallela. Esillä oli myös muuta linnan esineistöä, kuten kristallikruunuja, huonekaluja, astioita ja ruokailuvälineitä sekä tietoa rakennuksen 200-vuotisen historian ajalta. Jo etukäteen olin kotona katsonut ja kuunnellut Ateneumin nettisivuilta, kun kaikki elossa olevat presidentit ja heidän puolisonsa esittelivät Presidentinlinnan maalauksien joukosta lempimaalauksensa ja perustelivat valintojaan.

Näyttelyn jälkeen olikin mukava siirtyä kadun yli Rautatientorille Suuret oluet – pienet panimot -tapahtumaan, jossa ostimme maisteluannoksia viidestä erilaisesta oluesta: maistoimme Pihtla-olutta Viron Saarenmaalta, se on vaalea olut ohra- ja karamellimaltaasta ja Vakka-Suomen Panimon tummaa vehnäolutta Prykmestar Wehnäbockia, joka on tumma ja vahva suodattamaton vehnäolut ja jonka Suomalainen Olut ry:n valintaraati vuonna 2012 valitsi Suomen parhaaksi olueksi. Seuraavat maisteluoluet olivat Mallaskosken Kuohu Valioluokka Stout, joka on tumma paahteinen olut,  Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Savu -savuolut ja Rekolan Panimon katajanmarjoilla höystetty ruisolut Katajan Kuiske. Söimme myös pienen annoksen hapankaalia ja makkaraa. Parasta maistamistamme oluista oli mielestämme vuoden 2012 parhaaksi valittu Prykmestar Wehnäbock.

Kotimatkalla poikkesimme Ritvan ja Pentin luokse, ja siellä saimme nauttia maukkaista ohukaisista. Tarjolla oli sekä täytettyjä suolaisia ohukaisia että täyttämättömiä ohukaisia, jotka söimme vadelmien, hillojen ja jäätelön kanssa. Kyllä maistui hyvältä.

Torstai 25.7.

Porvoo on todellinen kesäkaupunki, minkä sain taas todeta, kun kävin asioilla kaupungin keskustassa. Erityisesti vanhan kaupungin kadut olivat tungokseen asti täynnä kesälomalaisten näköisiä iloisia ihmisiä. Kävin tapaamassa Jarkkoa, Corinnea ja Rianaa, jotka viettivät lomaa Gian ollessa töissä. Kävimme Rossossa syömässä lounaspizzat.

Keskiviikko 24.7.

Bosgårdin kartano sijaitsee Porvoosta itään Pikku-Pernajanlahden länsirannalla. Tila on erikoistunut Charolais-pihvikarjan tuottamiseen ja mekin olemme jo vuosien ajan hakeneet sieltä lihapaketteja, jotka ovat sisältäneet Charolais-lihaa fileistä paisteihin sekä jauhelihaa. Bosgårdin tilakeskuksessa on nyt  sukupolven vaihdoksen myötä kehitetty aivan uusia palveluja ja tila on myös saanut luomusertifikaatin toukokuussa. Tilalla oli viime lauantaina Bosgård BBQ & Delin avajaiset. BBQ & Delistä saa ostaa valmiita liha- ja makkara-annoksia, jotka on valmistettu Amerikasta tuodulla uudella BBQ Smokerilla. Me kävimme tänään katsomassa, miltä tilalla tehdyt muutokset näyttävät ja söimme lounaaksi sekä smokerilla valmistettua lihaa että erilaisia makkaroita. Mausteinen chorizo-makkara oli erinomaista. Nuoren isännän Aarne Schildtin mukaan heillä on sellainen positiivinen ongelma, että lihan kysyntä ylittää tarjonnan.

Illalla menimme Porvoon Kesäteatteriin katsomaan Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -musikaalia, jota esitetään Porvoon Kokonniemessä laskettelukeskuksen alueella. Musikaali perustuu samannimiseen elokuvaan sekä venäläisen Maksim Gorkin novelliin mustalaisheimon vanhimmasta Makar Tsudrasta, sen on kirjoittanut Marko Putkonen ja ohjannut Tuovi Putkonen. Luin juuri jostain, että Maxim Gorki majaili jossain vaiheessa Halosenniemessä ollessaan paossa virkavaltaa. Esiintyjäjoukossa on mukana näyttelijöitä, muusikoita, tanssijoita ja hevosia sekä mustalaisyhtye Hortto Kaalo, kaikkiaan lähes viisikymmentä henkeä. Erityisen kaunista esityksessä oli musiikki, joka on pääosin Venäjän mustalaisten kansanmusiikkia. Musikaali on niin suosittu, että tämän päivän esitykseenkin oli tuotu runsaasti lisäpenkkejä.

Tiistai 23.7.

Kävin Paippisissa poimimassa punaisia ja mustia viinimarjoja. Poimimme niitä isän kanssa ja äiti keitteli mehumaijalla mehua. Isän kanssa marjojen poiminnan lomassa jutusteltiin entisistä ja vähän nykyisistäkin tapahtumista. Tällaiset juttuhetket ovat tosi mukavia.

Maanantai 22.7.

Täksi päiväksi olimme sopineet ystäväni ja entisen työkaverini Kirstin kanssa kirjaprojektin aloittamisesta.  Matkasin siis aamulla Helsinkiin Kirstin kotiin, jossa aloitimme projektin miettimällä tulevan kirjamme kohderyhmää ja sisältöä. Kirja perustuu pääosin Kirstin konsultintyössään tuottamaan johtamista ja esimiestyötä käsittelevään materiaaliin. Käytimme runsaasti aikaa siihen, että mietimme, mitä aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan hyvällä esimiestyöllä ja johtamisella saavutetaan organisaatiossa. Näillä tutkimustiedoilla voimme sitten perustella kirjan tarpeellisuutta kustantajalle. Sovimme myös siitä, mitä projektiin liittyviä asioita teemme ennen seuraavaa tapaamistamme.

Sitten olikin jo riennettävä Tuusulaan, jossa kunnan 370-vuotispäivänä museoihin oli vapaa pääsy. Halosenniemessä alkoi opastus kello kahdelta, ja ehdimme sinne sopivasti, minä Helsingistä ja Antti kotoa Sipoosta. Opastus oli poikkeuksellisen perusteellinen. Siinä kerrottiin Halosenniemen rakentamisesta, Pekka Halosen taideopinnoista ja perhe-elämästä Halosenniemessä sekä Halosenniemen kesänäyttelystä ”Puutarhajuhlat”. Puutarhajuhlat-näyttelyssä on esillä Suomen taiteen kultakauden mestareiden maalauksia puutarhoista, kukista ja sadonkorjuun hedelmistä. Mukana olevia taiteilijoita Pekka Halosen lisäksi ovat Magnus Enckell, Elin Danielsson-Gambogi, Albert Edelfelt, Helene Schjerf beck, Ellen Thesleff, Amalie Lundahl, Maria Wiik, Viktor Westerholm ja Hugo Simberg. Pekka Halosen maalauksista erityisesti hänen 1910-luvun värikautensa tomaatti- ja kukkamaalaukset olivat vaikuttavia. Halosenniemessä on neljä vaihtuvaa näyttelyä vuodessa, ja olemme käyneet siellä usein sekä näyttelyissä että konserteissa ja teatteriesityksissä. Erkkolassakin oli aikomus käydä, mutta se siirtyi myöhemmäksi.

Tuusulan kunta osti Halosenniemen perikunnalta vuonna 1949. Halosten lapset säilyttivät kuitenkin itsellään oikeuden käyttää elinaikanaan joitain Halosenniemen tiloja. Halosten pojista Antti Halonen, joka oli kirjailija, asui Halosenniemen kivijalan huoneissa kesäisin. Muistan kuinka kerran vuosikymmeniä sitten Halosenniemessä käydessäni hämmästyin, kun kivijalassa oleva ovi oli auki ja kulkeminen siitä sisään oli estetty kahdella ristiin laitetulla suksisauvalla. Silloin en tiennyt, että kivijalassa oli asuinhuoneet. Halosenniemi avattiin kotimuseona 1970-luvu puolivälissä. Vuonna 1990 tehdyssä restauroinnissa talo palautettiin Pekka ja Maija Halosen ajan asuun.

Lauantai 20.7.

Koska torstaina en lähtenyt suunnistuskouluun Bölebergetiin Sipoon Kirkonkylään, Martti, joka oli menossa sinne kuntorasteille, oli lupautunut ottamaan minulle kolmen kilometrin suunnistuskartan, jotta voin kiertää radan jälkikäteen. Koska rastit olivat vain lauantaihin asti paikoillaan, rata oli kierrettävä ennen sunnuntaita. Martti tarjoutui lähtemään mukaani, koska rata oli hänen mielestään aika haastava. Oli mukavaa ja turvallista suunnistaa, kun oli osaava opettaja mukana. Kunto saisi vain olla paljon parempi, että jaksaisin kulkea reippaammin vaihtelevassa ja mäkisessä maastossa. Illalla Hilkka ja Fransu  tulivat käymään, huomenna he jo lähtevät kotimatkalle Sveitsiin. Söimme Antin grillaamaa lohta perunoiden ja Artsin kalakastikkeen kanssa. Tämä on yksi perinteinen ateria silloin, kun Hilkka ja Fransu ovat meillä syömässä. Olemme tänä kesänä nähneet Hilkkaa ja  Fransua kovin vähän, kun he ovat olleet Suomessa vain kolme viikkoa, ja siitä ajasta me olimme viikon Italiassa ja he olivat Virroilla kesämökillä ja automatkalla Itä-Suomessa. Onneksi he ovat taas ensi kesänä tulossa Suomeen ja ehkäpä täältäkin päin voidaan mennä Sveitsiin ennen ensi kesää.

Perjantai 19.7.

Aamun kampaajallakäynnin jälkeen lähdimme Helsinkiin, ensin Itiksen Stockmannille alennusmyynnin loppurutistukseen, jossa ei enää juurikaan ollut ostettavaa, muutaman paidan löysin ja Antti osti pari kirjaa. Sieltä jatkoimme Jätkäsaareen katsomaan Tall Ships’ Races -tapahtuman purjealuksia. Kävimme katsomassa niitä verkkokauppa.comin kattoterassilta. Illalla Hilkka ja Fransu poikkesivat meillä matkallaan Itä-Suomen kierrokselta Paippisiin.

Keskiviikko 17.7.

Tänään kävin taas läpi kesäkukkaruukut ja siivosin niistä pois kuihtuneet kukinnot. Tämä on kokokesäinen operaatio, joka on tehtävä muutaman päivän välein, jotta kukat pysyvät siistin näköisinä. Iltapäivällä Ritva ja Pentti tulivat meille ja menimme heidän kanssaan yhdessä Spjutsundiin silakkaillalliselle. Sitä ennen kuitenkin esittelin heille Mikaelin ja Joanien häistä sekä Italian matkaltamme ottamiani kuvia, Antin mielestä vähempikin kuvamäärä olisi riittänyt. Spjutsundin silakkatapahtuma on aikaisemmin ollut silakkalounas ja se on ollut lauantaipäivänä, mutta nyt se oli muutettu illaksi ja keskelle viikkoa. Silakka oli kuitenkin edelleen tapahtuman pääroolissa. Nyt menu oli seuraavanlainen: alkuruoaksi ruisleipää silakkamoussen kanssa, punajuurisalaattia ja rukolaa, pääruoaksi oli silakkapihvejä jauhetusta silakasta, rakuunasilakoita (dragonströmming), tomaattisilakoita ja kylmiä silakkarullia. Jälkiruoaksi oli juustokakkua kahvin kanssa. Ruoka oli maistuvaa, joskin silakkavalikoima oli aikaisempien vuosien kahdeksasta lajikkeesta vähentynyt puoleen. Vatsa kuitenkin tuli hyvinkin täyteen.

Tiistai 16.7.

Illalliseksi valmistimme Italian matkan muistojen innoittamina pestoa terassillamme kasvavasta basilikasta. Siitä tuli oikein hyvää ja valkosipulisen makuista. Söimme sen spagetin kanssa.

Maanantai 15.7.

Iltapäivällä telkkämies Kimmo tuli tarkastamaan telkkäpönttömme. Neljästä pihallamme olevasta pöntöstä hänen mukaansa yhdessä oli ollut onnistunut pesintä, mutta ainakin yhdessä hän epäili näädän tehneen tuhojaan. Seuraamme aina suurella mielenkiinnolla keväällä ja alkukesällä telkkien lentelyä pihamme pönttöihin ja niiden uiskentelua lammessamme, mutta vielä koskaan emme ole nähneet, kun telkänpoikaset emonsa johdattamina lähtevät pesästä kohti läheistä järveä.

Sunnuntai 14.7.

Tämän sunnuntain ohjelmassa meillä oli konsertti “Operetin helmiä ja muutakin”, joka pidettiin Koskenmaan Kartanon Kulttuurikeskuksessa Hyvinkään Myllykylässä. Kartanoa ylläpitää Hilkka Kinnusen säätiö, ja sen historia ulottuu 1600-luvulle asti. Esiintyjinä konsertissa olivat sopraanot Angelika Klas ja Laura Heinonen sekä Seppo Hovi, joka säesti heitä pianolla ja juonsi konsertin omaan miellyttävään tapaansa. Ukkonen jyrähteli hieman ohjelman puolivälissä, mutta onneksi sää pysyi poutaisena koko konsertin ajan. Kartanossa oli myös Virpi Miettisen taidenäyttely ja Virpi itse oli siellä esittelemässä taulujaan. Ostimme häneltä Elämän polku -nimisen pienen taulun. Konsertin jälkeen poikkesimme Paippisissa.

Lauantai 13.7.

Tänään vietimme kesäisen kevyesti kaksinkertaista hääjuhlaa, Mikaelin ja Joanien häiden rääppiäisiä (häät pidettiin Sveitsissä 28.6.) sekä äidin ja isän 65-vuotishääpäivää hieman etukäteen (hääpäivä on 14.8.). Juhlapaikkana oli Veikon ja Kaijan talo Tuusulan Jäniksenlinnassa. Meitä oli koolla 14 sveitsiläistä ja kolmisenkymmentä suomalaista. Sveitsiläiset olivat Hilkan ja Fransun perheen lisäksi Mikaelin ja Joanien ystäviä ja suomalaiset olivat perheenjäseniä ja sukulaisia. Sveitsiläisistä nuorista kaksi sulatti hiki päässä raclette-juustoa usean tunnin ajan kuuman grillin ääressä. Kaikkiaan me söimme raclettea kaksi kokonaista kiekkoa, yhteensä noin kymmenen kiloa perunoiden, maustekurkkujen ja hillosipulien kanssa. Jälkiruoaksi olimme tuoneet erilaisia kakkuja kahvin kanssa syötäväksi. Sää oli kaunis ja lämmin ja tunnelma mukavan kodikas. Riana esitti taitojaan vanteen pyörityksessä ja teki suuren vaikutuksen vieraisiin pyörittämällä vannetta kymmeniä kertoja yhteen menoon ja samalla hyppelemällä rappuselta toiselle ja juoksemalla pihalla edestakaisin. Hänen ennätyksensä on yli 900 kierrosta yhteen menoon, aika komea saavutus, jopa Joanie, joka on Sveitsin mestari rytmisessä kilpavoimistelussa, oli vaikuttunut Rianan osaamisesta.

Juhlien jälkeen olikin sitten jo kiire katsomaan televisiosta tangomarkkinoiden tangokuningaskisaa. Kyösti Mäkimattila valittiin kuninkaaksi. Hän ja tangokuningatar Heidi Pakarinen ovat oikein hyvät tangokuninkaalliset.

Perjantai 12.7.

Aamiaisen jälkeen kävimme Jyväskylän torilla ja vaatekaupassa ostamassa Antille housut eilisiltana revenneiden tilalle. Sitten ajoimme Kihniöön sukulaistemme kesämökille, jossa Hilkka, Fransu ja Samuel nauttivat suomalaisesta kesäelämästä. Saapuessamme mökille he olivat soutelemassa ja kalastamassa järvellä. Saimme lounaaksi Fransun onkimaa haukea, jonka hän grillasi meille. Se maistui oikein hyvältä.

Illaksi ajoimme Seinäjoelle Tangomarkkinoiden konserttiin Tango Suomessa 100 vuotta. Konsertissa esiintyivät muun muassa Amadeus, Arja Koriseva, Johanna Pakonen, Mika Pohjonen, Jari Sillanpää ja Marita Taavitsainen sekä eilen kruunattu uusi tangokuningatar Heidi Pakarinen, orkesterina Dallapé johtajanaan Juha Hostikka ja juontajina Anna-Liisa Tilus sekä Marko Maunuksela. Hieno konsertti, vaikka istuimmekin aika kaukana esiintyjistä, ensi kerralla täytyy hankkia liput lähempää esiintymislavaa. Kuuluvuus oli kyllä hyvä, mutta esiintyjät näki paremmin suurilta näyttöruuduilta kuin lavalta. Konsertin jälkeen lähdimme ajamaan kotiin. Matkalla kuuntelimme radiosta tango-ohjelmaa Seinäjoelta. Kotiin saavuimme yöllä puoli kahden jälkeen.

Torstai 11.7.

Aamusella pakkasimme autoon matkakassit ja puoli yhdeksän aikoihin lähdimme kohti Jyväskylää. Ensin kuitenkin ajoimme Mänttään, jossa tutustuimme Serlachiuksen museossa Paperiperkele-näyttelyyn. Näyttely perustuu samaan Teemu Keskisarjan kirjoittamaan G.A. Serlachiuksen elämästä kertovaan kirjaan Vihreän kullan kirous kuin Helsingin Kaupunginteatterissa huhtikuussa näkemämme Metsäperkele-näytelmäkin. “G. A. Serlachiuksen (1830-1901) elämästä tuli Suomen teollistumisen sankaritarina. Sen päähenkilö – vailla perittyä varallisuutta ja kirjaviisautta kavunnut patruuna – muistutti amerikkalaisia self made man -legendoja. Nälkävuonna 1868 nuorehko liikemies purjehti Keuruun salomaille ja rantautui vapaana pauhaavan Mäntänkosken törmälle. Hän oli päättänyt perustaa puuhiomon. Mänttään luomiensa tehtaiden myötä hänestä tuli kansainvälisestikin merkittävä paperiteollisuuden kehittäjä.” (CDON.COM.)

Museosta siirryimme Ravintola Mäntän Klubiin, jossa söimme lounaan, grillipihviä ja Pohjanmeren kampelaa. Lounaan jälkeen matka jatkui Serlachiuksen Kolhon muovitehtaalle, jossa Antti 1970-luvulla toimi tehtaan päällikkönä muutaman vuoden ajan. Nyt muovitehtaan paikalla oli jokin muu tehdas ja paikka vaikutti niin hiljaiselta, että mietimme, mahtaako sekään enää olla toiminnassa.

Keuruulla ja Petäjävedellä, jotka olivat matkamme varrella, kävimme katsomassa vanhoja kirkkoja. Petäjäveden vanha kirkko merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon pohjoismaisen puukirkkoarkkitehtuurin ja hirsirakentamistaidon perinteen edustajana vuonna 1994. Se on karulla tavalla kaunis kirkko.

Jyväskylään saavuttuamme majoituimme Kesähotelli Harjuun ja sitten olikin jo aika lähteä Jyväskylän Kesän tapahtumiin kuuluvaan Guardia Nueva -orkesterin Intohimojen ilta -konserttiin Kampuksen kentän telttaan. Orkesterin solisteina olivat sopraano Mari Palo, tangokuningas Matti Korkiala sekä Guardia Nuevassa harmonikkaa ja bandoneonia soittava Jonna Pirttijoki, joka teki suuren vaikutuksen soitto- ja laulutaidollaan. Guardia Nuevan kapellimestari on Raimo Vertainen ja orkesterissa on kuusitoista muusikkoa. Hieno konsertti, taitava orkesteri ja upeat solistit.

Keskiviikko 10.7.

Tänään vihdoin vein auton korjaamolle ilmastointilaitteen vaihtoon. Muutamana päivänä autossa on jo ollut niin kuuma, että toimiva ilmastointilaite olisi ollut tarpeen. Nyt se kuitenkin taas toimii.

Sunnuntai 7.7.

Aamulla tein tarkastuskierroksen kotipihalla ja nypin kesäkukkaruukuista kuihtuneita kukkia. Iltapäivällä vietettiin Corinnen 13-vuotissyntymäpäiviä hieman etuajassa. Meitä oli paikalla Mustikkapolulla Katri, Eino, Maria-Liisa, Elina, Jarnon perhe ja minä. Joimme kahvit terassilla ja nautimme Suomen ihanasta suvesta.

Lauantai 6.7.

Matkapäivä, ajoimme Desenzanosta Geneveen, ja pysähdyimme matkalla vain Simplonissa syömään lounasta ja myöhemmin joimme kahvit tien varren kahvilassa. Genevestä lähti lento Suomeen kello 19 ja puolenyön jälkeen olimme kotona Sipoossa. Oli kiva tulla kotiin, kun vielä pihakin oli hyvännäköinen. Pihan perennat ja ruukuissa olevat kesäkukat olivat upeassa kunnossa. Kukkien hoitajamme oli tehnyt hyvää työtä poissaollessamme.

Perjantai 5.7.

Aamiaisen syötyämme lähdimme koko porukka Desenzanosta laivamatkalle Garda-järvelle. Matkasimme Gardan kylään, jossa vaihdoimme toiseen laivaan, jolla pääsimme Sirmioneen. Siellä katselimme hieman kaupunkia ja söimme lounaan. Illalla nautimme erinomaisen illallisen hotelliamme lähellä olevassa viehättävässä ravintolassa.

Torstai 4.7.

Aamulla kävime vielä Salòn keskustassa katsomassa katedraalia (Duomo), joka on rakennettu uudelleen 1400-luvulla, ja jossa on maalauksia 1500-luvulta. Salò on perustettu rooman valtakunnan aikana, ja keskiajalla se oli milanolaisen Viscontin suvun aluetta. Vuonna 1440 Salò joutui Venetsian tasavallan alaisuuteen. Se sai kaupungin arvon vuonna 1860, ja vuosina 1943 – 1945 se oli Benito Mussolinin johtaman Saksan nukkevaltion, Italian sosiaalisen tasavallan, pääkaupunki. Salòsta ajoimme seuraavaan matkakohteeseemme Desenzano del Gardaan Hotel Mayer e Splendidiin. Lounaan ja illallisen söimme Outin, Tompan, Saran ja Alexin kanssa, lounaan hotellin lähellä olevassa ravintolassa ja illallisen hotellimme ravintolassa.

Keskiviikko 3.7.

Aamupäivän vietimme Gardone Rivierassa, jossa kävimme muun muassa opastetulla kierroksella runoilija Gabriele D’Annunzion entisessä kotitalossa The Vittoriale degli italianissa, jonka runoilija ennen kuolemaansa oli lahjoittanut Italian valtiolle ja joka nyt toimii museona. Söimme pizzat lounaaksi ja ajoimme Salòn kaupungin kautta majapaikkaamme. Illaksi ajoimme Veronan areenalle katsomaan Aida-oopperaa. Esitys oli hieno erityisine lavasteineen ja kuorokohtauksineen, ja sääkin oli suotuisa, vaikka sääennuste olikin jälleen kerran lupaillut sadetta illaksi. Päivän toiset pizzat söimme esityksen alkua odotellessamme areenan viereisessä ulkoilmaravintolassa. Esitys alkoi yhdeksältä ja siinä oli kaksi väliaikaa, ja siitä syystä esitys päättyi vasta pitkälti puolenyön jälkeen.

Tiistai 2.7.

Aamupäivällä kävimme tutustumassa läheiseen maatilaan, jossa valmistettiin viiniä ja oliiviöljyä. Saimme perusteellisen selvityksen sekä viinin että oliiviöljyn valmistuksesta ja pääsimme myös maistamaan ensin erilaisia oliiviöljyjä ja sitten viinejä. Ostimme myös kotiin vietäväksi molempia. Illalla Antti, Liisa, Heikki ja Heidi tulivat illalliselle Villa Arcadioon. Hekin viettivät Mikaelin ja Joanien häiden jälkeen muutamia päiviä Garda-järvellä ennen kotiinpaluutaan.

Maanantai 1.7.

Aamulla lähdimme ajamaan Garda-järveä kohti ja pääsimme onnellisesti perille Hotelli Villa Arcadioon, vaikka matkan loppuvaiheessa jouduimmekin navigaattorin ohjaamina ajamaan hyvin pientä ja koko ajan kapenevaa tietä jyrkkää mäkeä ylös. Kyseessä oli oikotie, jota emme sen koommin enää käyttäneet, vaikka navigaattori myöhemminkin sitä tarjosi. Perille saavuttuamme söimme lounaan Outin ja Tompan perheen kanssa ja asetuimme Villa Arcadioon, joka on suomalaisen Jaana Nakarin pitämä hotelli Salòn kaupungissa Garda-järven rannalla. Hotelli sijaitsee entisessä munkkiluostarissa, joka on kunnostettu kauniisti säilyttäen muun muassa vanhoja seinämaalauksia. Hotellista on upeat näkymät Garda-järvelle. Hotelli ja sen ympäristö on viehättävä ja henkilökunta erittäin ystävällistä, henkilökunnan joukossa on myös suomen kieltä osaavia. Illalla söimme maistuvan illallisen hotellin ravintolassa.