Tämän illan ohjelmassa oli näytelmä ”Pala palalta pois” Teatteri Avoimissa Ovissa. Menin katsomaan sitä Ritvan kanssa. Ennen teatteriin lähtöä Ritva kuitenkin tarjosi herkullisen päivällisen, jonka ääressä Ritva, Pena ja minä istuimme pitkään heidän kodissaan.

 

Kirjailija Anneli Kannon äiti sai 85-vuotiaana Alzheimer-diagnoosin, joka muutti sekä äidin että tyttären elämän täysin äidin elämän loppuajaksi. Kanto teki äitinsä sairauden ajalta muistiinpanoja, jotka hän sitten kirjoitti vuonna 2013 kirjaksi ”Pala palalta pois: kertomuksia Alzheimerin taudista”. Näytelmä on tehty kirjan pohjalta.

 

Pala palalta pois -näytelmän on ohjannut Heini Tola ja siinä esiintyy kolme näyttelijää: Sinikka Sokka, Jukka Pitkänen ja Hanna Seppä, joilla on näytelmässä useampia rooleja. Esiintyjät ovat erinomaisia ja koko näytelmä on tietoiskunomainen kertomus siitä, miten perheenjäsenen sairastuminen Alzheimerin tautiin vaikuttaa koko lähipiirin elämään.

 

Näytelmän sanoma on se, että ”Alzheimerin tauti on lempeä sairastuneelle, mutta ankara omaisille. Sairautta ei voida pysäyttää eikä parantaa ja sen edetessä henkilö menettää sairaudentuntonsa, mutta läheinen ei saa helpotusta.”

 

Tarina alkaa siitä, kun äiti on alkanut unohdella asioita ja tytär vie hänet tutkimuksiin. Diagnoosi on, että äiti sairastaa Alzheimerin tautia. Aluksi äiti pystyy asumaan kotonaan, mutta tytär käy usein häntä katsomassa ja hoitaa hänen asioitaan. Myöhemmin äiti saa omahoitajan, joka käy häntä säännöllisesti katsomassa. Silloin asiat sujuvat jonkin aikaa tyttären kannalta helpommin, mutta kun kunta tekee päätöksen siirtyä ostopalveluihin, omahoitajasta joudutaan luopumaan ja jokaista äidin tarvitsemaa palvelua joudutaan erikseen anomaan. Äidin kotona käyvät ostopalvelun henkilöt vaihtuvat koko ajan eikä kellään tunnu olevan kokonaisnäkemystä äidin asioista. Tytär on vielä työelämässä, ja kun hän joutuu työmatkalle, hän löytää matkalta palattuaan äitinsä huonossa kunnossa. Äiti ei ole syönyt eikä päässyt pesulle pitkään aikaan. Näytelmässä kuvataan myös muistisairaiden omaisten vertaisryhmän tapaamisia, joissa osallistujat kertovat kokemistaan ongelmista ja tapahtumista ja saavat vertaistukea toisiltaan.

 

Näytelmä oli vaikuttava ja ajatuksia herättävä. Alzheimerin tautiin sairastuneen lähipiiri joutuu sopeutumaan tilanteeseen, että läheisen ihmisen käyttäytyminen muuttuu ja että häneen ei enää saa yhteyttä. Läheinen katoaa pala palalta pois.