20190316_141905 (2).jpg

 

Meillä on ollut museokortit jo muutaman vuoden ajan, mutta viime aikoina ne ovat olleet aivan liian vähäisellä käytöllä. Siitä syystä päätettiin lauantaina mennä museoon. Käyntikohteeksi valittiin Ilmatorjuntamuseo Tuusulan Hyrylässä Helsingin ilmatorjuntarykmentin entisen varuskunnan vieressä. Jarno suoritti varusmiespalveluksensa siellä 1990-luvun puolivälissä, mutta vuonna 2006 varuskunta lakkautettiin. Ilmatorjuntamuseossa on sekä pysyviä että vaihtuvia Puolustusvoimien toimintaan ja ilmatorjuntaan liittyviä näyttelyitä. Museo osoittautui sen verran kiinnostavaksi, että viivyimme siellä varmaan parisen tuntia ja toiseksikin kerraksi jäi katseltavaa sekä sisätiloissa että ulkoalueella.

Tuusula-hallin Ilmatorjunta ensimmäisenä taistelussa -näyttely käsittelee Suomen ilmatorjunnan kehitystä vuodesta 1925 tähän päivään asti erityisesti koulutuksen muutosten ja asehankintojen kautta. Helsinki-hallin Tulikasteesta torjuntavoittoihin -näyttely taas esittelee ilmatorjunnan historiaa toisessa maailmansodassa. Museossa olevilla näytöillä pyörii arkistofilmejä ja myös sodanaikaisia sanomalehtiä pääsee selaamaan kosketusnäytöllä.

Museoalueella olevassa kapteenin puustellissa on myös kaksi näyttelyä, mutta niihin tutustumisen jätimme myöhempään ajankohtaan. Siellä on suomalaisesta rauhanturvaamistoiminnasta kertova Ei ketään vastaan vaan rauhan puolesta -näyttely sekä Suomen sotilasperinteet - sotahistorian käännekohdat -näyttely, joka kertoo Suomen sotahistoriasta Ruotsin vallan ajalta nykypäivään.

Ilmatorjuntamuseossa oli lauantaina menossa jokin tilaisuus, jonka osanottajille oli keitetty hernekeittoa. Kun sitä oli vielä jäljellä sen jälkeen, kun kaikki tilaisuuden osanottajat olivat syöneet, sitä tarjottiin meillekin aivan ilmaiseksi. Hyvältähän se maistui näkkileivän kanssa.

 

20190316_140513.jpg

 

Sunnuntai-iltapäiväksi Henna ja Jarno kutsuivat meidät ja Jarkon perheen lettukeisteihin Lauttasaareen. Menimme Antin kanssa metrolla Itäkeskuksesta Lauttasaareen, koska Lauttasaaren metroasema on ihan heidän asuntonsa lähellä ja Lauttasaaressa on joskus vaikea löytää parkkipaikkaa. Ensin syötiin jauhelihakeittoa ja sen jälkeen herkuteltiin letuilla, joita Jarno olikin paistanut komean keon. Paikalla oli Hennan ja Jarnon Osku-koiran lisäksi myös Gian veljen perheen bostoninterrieri Hjalmar, joka on Jarkon perheessä kaksi viikkoa hoidossa. Siinä saivat Oskun pehmolelut kyytiä ja vanunpalaset lentelivät, kun Hjalmar retuutti pehmoleluja ja tyhjensi niiden pehmusteita.