Näkymä Sipoon vanhasta kirkosta (valmistunut vuonna 1454) Sipoon uuden kirkon (valmistunut vuonna 1885) suuntaan. Kuvassa näkyy myös osa kellotapulia ja talvisodan sankarihautoja. Tätä kaunista näkymää tulee usein katselluksi opasvuorojen aikana.

Vaikka kesää onkin vielä jäljellä, ajatukset suuntautuvat jo tulevaan syksyyn ja sen tapahtumiin. Vielä en ole kuitenkaan aktivoitunut enkä suunnitellut ohjelmaa syksylle. Ennen koronaa tässä vaiheessa oli jo hankittuna monet liput syksyn ja ehkä keväänkin kulttuuritapahtumiin ja matkoja oli suunnitelmissa samoin kuin jotain harrastustoimintaakin.

Maanantaiaamupäivällä kymmenen jälkeen yritin pari kertaa soittaa Askolan kirjastoon, joka hoitaa Johannes Linnankosken nuoruudenkotimuseon aukioloasioita, ja ltapäivällä sitten soittivat takaisin. Kun kerroin käynnistämme suljettuna olleeseen museoon, minulle sanottiin, että museon ei pitänytkään olla sunnuntaina auki ja että kirjastosta ei Uusimaa-lehdelle ollut tietoa aukiolosta annettu. Olivat siis kirjoittaneet ihan omiaan. Museoon pääsee kuulemma käymään, kunhan sopii asiasta Askolan kirjaston kanssa, mutta ehkä sitten ensi kesänä.

Lauantainen opasvuoro Sipoon vanhassa kirkossa oli tämän kesän viimeiseni ja ehkä näistä myös mieleenpainuvin. Reipas ystäväni Tuula tuli sähköpyörällään Porvoosta tutustumaan kirkkoon hieman perusteellisemmin, kun edellinen käynti joitakin vuosia sitten oli ollut vain lyhyt piipahdus. Tuulan ollessa lähdössä kotimatkalle Antin ja minun ystävä Matti tuli jokakesäiselle käynnilleen kirkkoon. Koska opasvuoron alkupuolella kävijöitä oli harvakseen, niin ehdin hyvin vaihtaa kuulumiset Matinkin kanssa, kirkkohan on Matille jo aika tuttu. Vuoron päättyessä olin sakastissa kirjoittamassa päiväkirjaan vuoron tapahtumista, kun yhtäkkiä kirkon puolelta alkoi kuulua upeaa laulua, esittäjänä oli kirkossa perheensä kanssa tutustumiskäynnillä ollut rouva, joka esitti ilman säestystä kaksi laulua ja pyynnöstäni vielä kolmannenkin. Eivätpä olisi tämän kesän opasvuorot voineet kauniimmin päättyä.

Kesäkurpitsan monikäyttöisyys on tullut selväksi, kun olen lukenut netistä ruokaohjeita ja tehnyt pikkelssejä, hilloja ja muuta syötävää. Kesäkurpitsa-currypikkelssissä sekä kesäkurpitsa-suippopaprikapikkelssissä olen käyttänyt perusliemenä Hans Välimäen 1 - 2 - 3 -pikkelilientä, jossa on yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Siihen sitten olen lisännyt erilaisia mausteita. Eri tavoin maustettua kesäkurpitsahilloakin olen tehnyt, mausteina muun muassa sitruunaa ja vaniljaa ja puolukoita. Kesäkurpitsakeittoa olen maustanut useilla eri tavoilla kuten chilillä, lipstikalla, valkosipulilla, paahdetulla pekonilla, auringonkukansiemenillä ja niillä yrteillä, joita yrttilaatikossa kasvaa. Olen tehnyt myös kesäkurpitsa-fetajuusto-pihvejä ja jauhelihatäytteisiä kesäkurpitsoja. Kesäkurpitsoja on myös grillattu, ja vieläkin on muutama kesäkurpitsa jäljellä. Olen ollut ihan innostunut näistä kokeiluista.